Lajinsa jättiläinen!

 Kuva: Juhani Aho

Jalasjärven suurimmat muurahaispesät

Jalasjärven suurimmat pesät:

1. Pesä Hyynyvuoren liepeillä Yrjö Mäki-Kivistön talon luona

• ympärysmitta tyvestä lähes 15 metriä
• korkeus lähes 2.5 metriä
• muurahaiset rakentaneet pesää lähes 20 vuotta
• pesän elämä on pikku hiljaa alkanut hiipua

2. Pesät Pentinmäessä

• ympärysmitta 9.5 metriä ja korkeus 1.75metriä
• ympärysmitta 9.6 metriä ja korkeus 1.5 metriä. Pesän elämä on hiipumassa
• ympärysmitta 9.3 metriä ja korkeus 1.25 metriä
• ympärysmitta 13 metriä ja korkeus 0.80 metriä

Muurahaisten elämästä

Suomessa elää lähes 50 muurahaislajia, joista tunnetuimpia ovat varmasti kekomuurahaiset. Koko maailmassa arvellaan elelevän noin 3500 muurahaislajia. Niiden joukossa on mm. sellaisia, jotka hoitavat karjaa, kasvattavat sieniä tai pitävät apunaan orjia.

Muurahaispesän perustaa hedelmöitetty muurahaisnaaras. Se asettuu johonkin lahokantoon, mättääseen tai kivenkoloon ja aloittaa munimisen. Tämä naaras on alkuaan kehittynyt jossakin vanhassa yhteiskunnassa siivellisenä. Jossakin vaiheessa kesällä se on lähtenyt parveilulennolle siivellisten koiraiden kanssa ja saanut tällä matkalla ruumiiseensa niin runsaasti siittiöitä, että ne riittävät sen koko elinajaksi. Maahan tultuaan se puraisee siipensä poikki ja aloittaa uuden yhteiskunnan perustamisen. Munista kehittyviä toukkia se ruokkii sylkieritteillään. Ainekset ravintoon se saa ruumiinsa ravintorasvoista ja tarpeettomiksi käyneistä siipilihaksistaan. Munista kehittyy kotelovaiheen kautta muurahaisia. jotka ovat steriilejä, pienisilmäisiä naaraita, jotka toimivat työläisinä.. Ensimmäiset jälkeläiset, joita yksinomaan kuningatar on ruokkinut ovat pieniä, mutta jatkossa kun yhä useammat työläiset huolehtivat jälkeläisten hoidosta, kasvavat ne jonkin verran suuremmiksi. Tosin myöhemminkin työläisiä voi olla eri kokoisia. Isoimmat vartioivat pesää ja hankkivat ruokaa, kun taas pienemmät oleskelevat sisätiloissa huolehtien jälkeläisistä, korjaten pesää, hoitaen ilmastointia ja säädellen oikeaa lämpötilaa. Muurahaiskuningatar voi loppuelämänsä keskittyä yksinomaan munimiseen, jota voi jatkua jopa 15 vuotta. Isosilmäisten ja pitkät tuntosarvet omaavien koiraiden kohtalo on kova. Niitä ei häälennon jälkeen päästetä mihinkään pesään, vaan ne kuolevat.

Muurahaiskeot saattavat olla jopa yli kaksi metriä korkeita ja useimmiten niiden käytäväverkosto ulottuu syvälle maahan. Rakennusaineina on käytetty pääasiassa havupuiden neulasia ja pieniä oksia. Suuressa pesässä voi elellä jopa satojatuhansia yksilöitä. Lisäksi samaan yhteiskuntaan voi kuulua useita pesiä, joissa voi olla yhteensä kymmeniä kuningattaria. Pesiä yhdistävät maahan raivatut polut, jotka johtavat myös ravinnonhakukohteisiin. Tiheässä metsässä pesät ovat melko suppea-alaisia, mutta korkeita kun taas valoisalla paikalla ne ovat laaja-alaisia, mutta matalia. Aukealla paikalla aurinko saattaisi paistaa liian paahtavasti korkeaan pesään, kun taas tiheikössa yritetään saada kaikki mahdollinen auringon antama lämpö talteen. Muurahaiset tosin pitävät pesän sisälämpötilan sopivana eli 25 - 30-asteisena avaamalla ja sulkemalla pesän aukkoja tilanteen mukaan. Samalla tavalla huolehditaan pesän sopivasta kosteudesta. Kukin toukkavaihe pidetään sille sopivassa ympäristössä ja kehityksen kuluessa niitä siirrellään useita kertoja komerosta toiseen. Lisäksi työläiset nuoleskelevat munia estäen näin sienitautien leviämisen.

Toukkia, jotka ovat jalattomia, ruokitaan nestemäisellä oksennuksella. Jos toukan ravinto sisältää ainoastaan hiilihydraatteja kehittyy siitä työläinen, mutta jos ravinnossa on lisäksi runsaasti valkuaista kehittyy siitä kuningatar. Samanikäisiä toukkia pidetään samassa paikassa pesää.

Muurahaisten polut päättyvät usein jonkun suuren puun juurelle. Puusta muurahaiset hakevat pääravintonsa, joka on kirvojen sokeripitoista ulostetta. Kirvat imevät niin paljon kasvien nesteitä, että niiden ulosteessakin on vielä runsaasti energiaa. Muurahaiset lypsävät lehmiään siten, että ne sivelevät tuntosarvillaan kirvojen ruumista, jolloin tämä ärsyyntyneenä erittää peräaukostaan makean mesikastepisaran muurahaisen nieltäväksi. Kun on punnittu puun runkoa pitkin ravinnon hakuun kiipeäviä muurahaisia ja verrattu niiden painoa alas palaavien painoon, on laskettu, että kesän aikana ne hakevat keskikokoisesta kuusesta n. 30kg ja männystä jopa 70kg tätä makoista herkkuruokaansa. Muurahaiset syövät sitä yli oman tarpeensa, jolloin niiden takaruumis tulee aivan pulleaksi. Sen jälkeen ne kiirehtivät pesäänsä ja oksentamalla jakavat suolensa sisällön nälkäisille tovereilleen ja toukille. Paitsi kirvojen mesikastetta, käyttävät muurahaiset ravintonaan myös kuolleena löytämiensä tai itse tappamiensa hyonteisten, hämähäkkien erilaisten matojen ym. pikkueläinten ruumiinnesteitä. Kun muurahaisten määrä on valtava, on niiden tappamien pikkueläinten määrä myös hyvin suuri. Etenkin kekomuurahaisen otaksutaan olevan hyvin merkittävä tuhohyönteisten hävittäjä ja sitä on näin ollen pidettävä ihmisen kannalta hyödyllisenä eläimenä.

Joskus saattaa syntyä sekayhteiskuntia. Munintapaikkaa etsivä naaras saattaa nimittäin joskus päästä vieraan lajin pesään ja aloittaa munintansa. Se saattaa tappaa alkuperäisen kuningattaren ja aloittaa itse munimisen. Jonkin ajan kuluttua pesässä on kahden lajin edustajia. Ennen pitkää alkuperäisen lajin yksilöt kuitenkin kuolevat vanhuuttaan ja näin koko pesä jää tunkeilijan haltuun. Monilla muurahaislajeilla on myös tapana ryöstää toisten lajien pesistä koteloita ja kuljettaa niitä omaan pesäänsä saadaan yhteiskunnan palvelukseen helpolla uusia työmuurahaisia, joita kohdellaan orjina. Eräiden lajien kuningattaret aloittavat lähes säännöllisesti yhteiskuntansa toiminnan tallaisten "orjien" avulla.

Muurahaiset suunnistavat sekä näkö- että hajuaistinsa avulla. Ne voivat pitää kulkusuuntansa jatkuvasti tietyssä kulmassa auringonsäteiden tulosuuntaan nähden ja näin osata määränpäähänsä. Ne voivat myös merkitä polkunsa tiputtelemalla ajoittain hajuainepisaroita takaruumiistaan tienviitoiksi.

Muurahaiset kuuluvat pistiäisiin, mutta yleensä niillä ei ole pistintä. Sen takia ne joutuvat ensin puremaan uhriinsa haavan leuoillaan ja sitten erittämään sinne takaruumiinsa myrkkyrauhasesta kirvelevää muurahaishappoa. Ne voivat myös suihkuttaa tätä myrkkyään jopa kymmenien senttien päähän. Ainoastaan mättäissä elelevällä punaruskealla viholaisella on myrkkypistin takaruumiissaan. Monet meistäkin ovat varmasti joutuneet tämän epämiellyttävän myrkkypistinkäsittelyn uhriksi.

Jalasjärvellä eniten isoja kekomuurahaisen pesiä on todennäköisesti Luopajärvellä Hannunmäessä. Pesien lukumäärä alueella noussee varmasti lähelle sataa ellei ylikin. Siellä on maatuvia, hylättyjä pesiä, runsaasti suurikokoisia pesiä, joista johtavat leveät polut ympäristöön ja myös pieniä hiljakkoin perustettuja pesiä. Koko alue on tiheää vanhaa metsää, joten alas ei pääse kovin paljon valoa. Pesät ovat malliltaan melko pienialaisia, mutta korkeita. Tällä tavalla pesät saavat suuramman osuuden auringon antamasta lämpösäteilystä.

Hyynyvuoren eteläpuolella olevaa melko varmasti Jalasjärven suurinta pesää muurahaiset ovat Heikki Mäki-Kivistön mukaan rakentaneet noin 20 vuotta. Se on vuosi vuodelta tullut suuremmaksi. Nyt se on jo kasvanut niin suureksi, että muurahaisten on hyvin työlästä asustella enää pesässä. Ne ovatkin ilmeisesti jo hylkäämässä sen, koska elämä pesässä vaikuttaa jo kovin hiljaiselta.

Muurahaisten määrä metsissä on valtavan suuri. Mikä mahtaneekaan olla näiden ahkerien uurastajien lukumäärä koko maailmassa. Se ylittänee kuitenkin jo Suomessa reippaasti koko maailman väkiluvun.

Älä haise aikuusten asioohin kun et oo raavasten kirijoos.