Kukkapäivä valkeni harmaana ja kun koko aamupäivän satoi, oli arvailujen varassa tuleeko osallistujia lainkaan. Sade kuitenkin loppui sopivasti ja retkeläisiä kerääntyi kokoontumispaikalle ilahduttavasti, 14 henkeä. Niinpä lähdettiin kohti Kiuaskallion laskettelurinteen maastoa. Se on maankaatopaikka ja siitä syystä alueella on erilaisia puutarhakarkulaisia ja muita alueelle kulkeutuneita kasveja. Ei kauan kestänytkään kun alueelle luonnostaan kuulumattomia kasveja löytyi: terttuselja, ruotsinpihlaja ja angervoja. Myös vuohenputkea kasvoi runsaasti. Surullisena pantiin merkille, että lupiini on täälläkin valloittamassa maisemaa. Sitä on tien varrella kasvustoina ja kauempana yksittäisinä pioneereina. Niin kauniskukkainen kuin se onkin, se voimakkaana kasvina valtaa alaa alkuperäisiltä kasveilta eikä sillä tulokkaana ole juurikaan vihollisia luonnossa. Se on saanut niin vankan jalansijan luonnossa, ettei sitä enää pystytä poistamaan. Aika näyttää miten kilpailu luonnossa etenee.

Välillä ihmeteltiin limasientä, joka loisti punaisina palleroina kiven päällä. Limasienethän ovat otuksia, joka eivät ole kasveja, sieniä eivätkä eläimiä, mutta silti liikkuvat ja elävät!

Matka jatkui ja ylempänä rinteellä puhalsi kolea tuuli. Alkukesä on kuitenkin ollut niin lämmin, että monet kasvit ovat etuajassa ja mm. ukonputki täydessä kukassa ja koiranputki lopettelemassa. Rinteeltä löydettiin myös kumina. Rinnettä kuljettiin alaspäin ja sitten polkua pitkin lähtöpisteeseen. Reitillä oli yllättäen kostea painauma vaikka oltiinkin aika ylhäällä. Vihvilät olivat sieltä heti löytäneet paikkansa. Polun varrella oli tavanomaista metsäkasvillisuutta varpuineen ja maitikoineen ja kaunis vanamo ojenteli valkoisia kukkiaan somasti.

Retki saatiin päätökseen ja runsaasti kasveja löydettiin. Kaikkien mielestä retki oli antoisa. Oman säväyksen antoi havainto siitä, kuinka helposti kasvit leviävät maankaatopaikkojen ympärillä. Joskus saattaa syntyä elinvoimainen populaatio kaukana kasvin alkuperäisestä kasvupaikasta. Yleensä siitä ei ole haittaa, mutta vieraslajien ei soisi näin leviävän.

Teksti ja kuva:Harri Maunumaa

 Minä löin havaattemata pääni niin lujaa ovenpielehen jotta aiva silimät sätii valakiaa.