Makupaloja luonnon ihmeellisyyksistä

Metso hurjana Piisamit palasivat Tundrahanhi

Vesipäästäisiä Jukaluomassa Jättikuukusia Jokipiissä Liito-orava kyläilee

PS. tule takaisin Edellinen-nappulalla

Kuvat ja tekstit: Juhani Aho

Hirvi Hirvijärvessä

Ensimmäinen päivä huhtikuuta 1998 oli eräälle nuorelle hirvelle sen ehkä tapahtumarikkain päivä. Aamulla se oli saanut peräänsä koiria, jotka ajoivat sen Hirvijärven jäälle. Edellisten päivien sateet olivat tuoneet vanhan jään päälle noin puoli metriä vettä ja sitten puolestaan edellisen yön kova pakkanen oli jäädyttänyt sen ohueksi kerrokseksi. Hirven alla sitten tämä ei kestänyt vaan se putoili yhä uudestaan hankalaan tilaan kahden jään väliin. Jonkin ajan kuluttua se ei enää omin avuin jaksanutkaan ponnistella ylös ja koirat myös ahdistelivat sitä. Mutta onneksi oli tarkkaavaisia ohikulkijoita, jotka huomasivat hirviparan tukalan tilanteen. Ensin tulivat paikalle poliisit, joka ajoivat koirat tiehensä ja sitten palokunnan miehet saivat hirven kuivalle maalle. Tämän jälkeen hirvi varmasti miehiä mielessään kiitti ja loikki takaisin vapauteen. Uskoivatko sitten sen kaverit kun kuulivat sen seikkailusta on sitten toinen juttu - olihan aprillipäivä!

Kuva on lavastettu. Siinä esiintyvillä eläimillä ei ole osuutta kyseiseen tapahtumaan.

Karhu

Impivaaralaista tunnelmaa koettiin lokakuun lopulla vuonna 1997 Koskuella. Melkoinen kontio oli matkannut alueella. Mäntymäen kamera ikuisti 26.10.-97 metsän kuninkaan jäljet. Kuvassa on vertailukohteena 43-numeroisen kengän jälki. Noin rauhallinen painauma kengästä tuskin olisi tullut jos kontio olisi ollut samoihin aikoihin matkassa ;-)

Lisää karhuhavaintoja tehtiin syksyllä 1998. Silloin karhut olivat liikkuneet sekä kirkonkylän laidalla, että Madesjärvellä. Jalasjärven kirkonkylän taajamassa asuva emäntä Annikki Peura tunnisti lauantaina 29.8.-98 pihassaan , navetan välittömässä läheisyydessä, isot eläimen jäljet karhun jättämiksi. Jälkiä seurattiin läheiseltä metsäniityltä johtavaa tietä Peuran talon läheisyyteen noin 50 metrin päähän navetasta. Etutassun leveys oli ollut 14 cm ja takatassun 24-25 cm. Jälkien perusteella kyseessä oli ollut vanhahko 140-150 kg painava uroskarhu.

Maanantaina 31.8.-98 todettiin puolestaan Madesjärvellä, n 100 metrin etäisyydellä asutusta talosta, karhun repineen rehupaalien muoveja suikaleiksi ja heitelleen rehua ympärille. Siellä jäljet olivat olleet isommat ja karhuvaarin painoksi arvioitiin 200 kg.

Vuoden 1999 karhuhavainnot aloitetaan Mustalamminkylästä. Siellä Kovaluoman läheisyydessä olevalle metsäautotielle ilmaantui 7.5. -99 vastaisena yönä karhunjäljet. Etutassun leveydeksi mitattiin 15 cm ja takatassun pituudeksi 28 cm. Näiden mittojen mukaan karhu on noin 180 kiloinen raavas uros. Alueella on useina aikaisempinakin vuosina tehty karhusta havaintoja, joten se on hyvinkin voinut talvehtia Kovaluoman ja Majurivuoren rauhallisissa maastoissa totesi Jalasjärven Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kalevi Karonen.

Uuden vuosituhannen 2000 karhuhavainnot alkavatkin keskeltä kirkonkylää. Elina Lehtimaa huomasi juoksulenkillään 9.5 Kiuaskallion ulkoilualueen maastossa jonkun matkan päässä sellaisen lenkkikaverin, jonka seuraan hän ei halunnut liittyä. Vähin äänin täyskäännös ja ylimääräinen adrenaliiniannos siivitti lenkkeilijän kotiin. Jatkossa pyritään jäljistä selvittämään "citykarhun" elopainoa.

Alkukesällä 2003 ( 3.6. ) Mäntymäen Eija soitti ja kertoi, että Koskuella oli pari nuorta miestä saanut jalat allensa kun murinaa oli alkanut lähistöltä kuulua. Myöhemmin paikalla käyneet olivat todenneet n. 15 cm levyisiä tassun jälkiä. Ilmeisesti Jalasjärven etelärajaseudulle on vakiintumassa karhuasutusta.

Kotisirkka

Kotisirkkoja on asustanut Hirvijärvellä syksystä 1997 lähtien. Öisin oli kuulunut talon lattian alta melko voimakasta jatkuvaa ääntä: "Ii, ii, ii, ii". Talon emäntä hermostui asiasta ja ruiskutti lattian alle Radaria. Paikalta löytyi sitten eri kokoisia hyönteisiä, jotka tunnistettiin kotisirkoiksi.
Kotisirkka on n. 2 cm pitkä kellanruskea hyönteinen. Se on muita sirkkoja leveämpi ja litteämpi ja sillä on kärkeen päin suippenevat perälisäkkeet. Vain koiras ääntelee. Äänen se saa aikaan hankaamalla oikean etusiiven alapinnassa olevaa hammasriviä vasemman etusiiven takareunassa olevaa harjannetta vasten. Koska sirkoilla on vähittäinen muodonvaihdos, löytyy niitä eri kehitysvaiheessa olevia ja näin ollen eri kokoisia. Naaras munii kerralla 200 - 300, joskus jopa 1000 munaa.
Kotisirkka oli ennen yleinen ihmisasumuksissa Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta ilmeisesti keskuslämmityksen aiheuttaman huoneilman kuivumisen takia se on nykyään melko harvinainen. Kotisirkka on lähes kaikkiruokainen. Sille kelpaavat ruokatähteiden lisäksi mm kuolleet hyönteiset, paperi ja tekstiilit.

Kotkahavaintoja Jalasjärvellä

Tällä sivulla seuraamme ja kerromme pieniä tarinoita Jalasjärvellä havaituista kotkista. Kaikki kotkahavainnot ovat tervetulleita ja ne kerrotaan tällä sivulla. Aloitamme havaintojen keruun komeasti vuoden 2000 alusta. Sivun lopussa on tarina viime vuosituhannen puolelta erään kotkanpojan kovasta kohtalosta. Onnettomuuksia sattuu myös eläimille. Iloisiakin tarinoita varmasti löytyy ja sellaisia ovat jo ne hetket kun saamme itse kukin nähdä mahtavan kotkan liitelevän taivaalla.

21.1. 2000 ilmoitti Olavi Koivumäki hiihtoretkellään nähneensä kotkan Ylivallissa haaskalla. Seurana sillä oli ollut kymmenittäin korppeja. Luonnon oma puhtaanapitolaitos toimi nopeasti ja tehokkaasti ja niinpä seuraavana päivänä lintuja ei enää näkynyt. Vain "hankikantoon" tallattu lumi kertoi, että alueella oli ollut todella paljon lintuja. Olavi kertoi kotkan nousseen lähistöllä kasvavan suuren kuusen latvaan ja seuranneen hänen hiihtelyään pelottomasti.

7.2. 2000 olivat Rauno ja Reijo Koivumäki työmaalleen aamutuimaan mennessään havainneet kaksi kotkaa Iso Korvanevan alueella. Ne olivat lähteneet lentoon ja vaikuttavan suuri siipien väli oli jäänyt erityisesti miesten mieleen. Kotkat olivat lähteneet ponnistelemaan Ikkeläjärven suuntaan kovaan vastatuuleen.

13.2. 2000 oli Reijo Latvala nähnyt kotkan kaartelevan Mantilassa ns Lumppukallion yläpuolella aamupäivällä. Erityisesti hän oli kiinnittänyt huomiota komean linnun harittavakärkisiin siipiin. Voidaan siis hyvinkin jo näiden kahden havainnon perusteella olettaa, että Jalasjärvellä on oma pesivä kotkapariskunta. Sitä todistaa vielä tuo seuraava tarina kotkanpojastakin.

Kotkanpojan kova kohtalo
Syksyllä 1998 löytyi Ylivallissa Markku Koskiniemen maatilan ulkona sijaitsevasta lietelaarista kuollut nuori kotka. Mitä siis oli tapahtunut?

Lietelaari oli äskettäin tyhjennetty ja pohjalla oli vain vähän öljymäistä lietettä. Lietelaari on tyypillinen päältä avoin ja verkolla suojattu n. 5 metriä halkaisijaltaan ja lähes 3 metriä syvä betoniallas. Tapahtumien kulkua on monin tavoin yritetty selvittää. Todennäköisesti nuori kotka oli ajanut takaa pikkulintua, joka oli saalistajaa paetessaan lentänyt lietelaarin sisäpuolelle. Kotka on seurannut perässä mutta joutunutkin itse ansaan. Pohjalle jouduttuaan sillä ei ollut mahdollisuutta nousta pois laarista tilan puutteen ja tahmean lietteen vuoksi, joka tarttui sen jalkoihin ja sulkiin. Lisäksi pohjalla on vielä myrkyllisiä kaasuja ja hapen puutetta. Onnettomuuksia eivät luontokappaleetkaan voi välttää ja näin päättyi nuoren kotkan elämä.

Liito-oravahavaintoja

Liito-oravia on havaittu Jalasjärvellä useissa paikoissa. Jukaluomen varressa Mannilan pihapiirin lähettyvillä on vuoden 1997 aikana havaintoja useista liito-oravista. Kannonkyläntien varrella Lehtovaaran pihapiirissä niitä on asustanut useita vuosia ullakolla katon välissä. Ala-Vallista on myös ilmoitettu havainto vuodelta 1994 Ijäksentien varrelta. Myös Viinamäen mäellä liito-oravia on havaittu. Pentti Luopajärven pihapiirissä Luopajärvellä on myös esiintynyt liito-oravia usean vuoden ajan. Havaintoja on tehty myös museonmäen alueella. Myös Luopajärven Kiikkusaarentien varrella olevan Viitalan talon läheisyydessä olevassa vanhassa kuusivaltaisessa sekametsässä on usean vuoden ajan liito-orava pesinyt. On todella hienoa, että tämä uhanalaiseksi luokiteltu laji on löytänyt Jalasjärveltä näin monta asuinsijaa.

Metso hurjana!

Reijo Lehtovaara sai tuta metson keväthuuman parhaimmillaan tai sitten pahimmillaan ;-). Kun metso on sillä päällä niin ihmisenkin on syytä ottaa jalat alleen. Reijo pakeni 22.4. 2001 autoonsa. Kamera sattui olemaan mukana ja niin hän sai mainion kuvan todistukseksi metson totisista aikeista.

Piisamit palasivat Hirvijärvelle

Hirvijärveltä pyydettiin 90-luvun alkupuolella toistatuhatta piisamia pyyntikaudessa. Pesäkekoja oli kuin sieniä sateella molemmissa päissä järveä. 90-luvun puolivälissä keot alkoivat nopeasti vähetä ja oikeastaan hävisivät parin vuoden ajaksi. Mutta syksyllä 1998 alkoi taas kova rakentaminen ja 9. 1. 1999 Hirvijärven koillispäässä oli jo 30 - 40 kumparetta ja millenniumin vaihtuessa kekoja oli jo toistasataa. Piisamin talvipesien määrä järvessä ei kylläkään ilmoita piisamien lukumäärää. Pesiähän on nimittäin kolmenlaisia. Suurin, jopa puolitoista metriä korkea on oleskelupesä. Toiseksi suurimmat ovat ruokailupesiä ja pienimmät ovat hengityspesiä.

Piisami on kotoisin Pohjois-Amerikasta, josta tuotiin ensin Tsekkoslovakiaan. Sieltä se siirrettiin Suomeen 1922. Piisami on levinnyt koko Suomeen pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Piisami on Suomen suurin myyrä. Se voi painaa yli puolitoista kiloa.

Se syö lähinnä erilaisten vesikasvien juuria ja meheviä tyviosia. Esim. järvikorte, järvikaisla. erilaiset sarat ja osmankäämi kelpaavat sille hyvin. Talvella se herkuttelee myös simpukoilla, joiden kuoria voi ihminen löytää keväällä kasapäittäin piisamin jäljiltä.Joskus piisami käyttää ravinnokseen myös rapuja. Kaloja se ei saa kiinni.

Kesäpesän piisami rakentaa rantatörmään maan alle. Kasveilla vuorattu pesä sijaitsee monen metrin mittaisen käytävän päässä. Käytävän suuaukko sijaitsee veden alla. Kesän aikana pesään syntyy 1-2 poikuetta, joissa yleensä on 4 - 5 poikasta.

Se, että piisami kuitenkin käyttää pääasiassa kasvisravintoa, vaikuttaa kenties sen, että piisamin liha on erittäin hyvää ja mureata. Monet ihmiset Pohjois-Amerikassa, josta siis piisami on kotoisin, pitävät sitä suoranaisena herkkuna. Piisami voi painaa jopa 1.5 kg ja kun sen luut ovat suhteellisen pienet, on siinä melkoisen paljon syötävää. Me suomalaiset vain olemme sellaisia, että "mehän emme rotan lihaa syö". "Sanoisin kyllä kokemuksesta, että kannattaa maistaa" toteaa Lauri Korpi.

Tundrahanhi Hirvijärvellä

Tammikuun 1998 alussa ilmestyi Jalasjärven Hirvijärven rannalla asuvan Kauno Nurmelan ruismaalle TUNDRAHANHI! Tammikuun alussa oli hyvin leutoa, jopa +4 astetta lämmintä ja voimakas eteläinen ilmavirtaus. Tämän ovat jotkut paikalla käyneet lintumiehet esittäneet syyksi linnun siirtymiseen näin pohjoiseen keskellä kovinta talvea. Aikaisemmin Suomessa on 5 tammikuista tundrahanhihavaintoa mutta ei yhtäkään näin pohjoista. Tapahtuma oli siis ainutlaatuinen. Ruismaa oli vielä lähes lumeton ja vihreä, joten tundrahanhi laskeutui siihen. Myös voidaan kuvitella, että Hirvijärven rannat ovat olleet hanhelle tuttuja jo aikaisemmilta muuttoretkiltä. Onhan Hirvijärvi vesilintujen kevätmuuton keitaita ja tundrahanhihavaintoja keväisin on Hirvijärvellä useita.

Kauno kiinnitti siis huomiota ruismaallansa tapahtuvaan harakoiden ja varisten hyökkäyslentoihin jotakin maassa olevaa olentoa kohtaan. Hän lähti selvittämään asiaa ja kun harakat ja varikset kaikkosivat jäi jäljelle isokokoinen vesilintu, jolla oli punaiset räpyläjalat. Hän totesi mielessään, että nyt on jotakin tehtävä, koska Hirvijärvessä ei varsinaista sulapaikkaa enää ollut vaikka ilma leuto olikin.

Hän laittoi sitten n. 60 metrin päähän tuvastaan ruismaalle jyviä. Näin hän sai häiritsijät - varikset ja harakat - pysymään loitolla ja tundrahanhi alkoi käydä ruokapaikalla noin 3 kertaa päivässä. Tällä tavoin tundrahanhi sai jatkossa tulevien kovien pakkastenkin ( - 26 astetta! ) aikana kerättyä voimia niin, että kun leudommat säät tulivat taas, päätti se lähteä hakemaan vauhtia oikeaan kevätmuuttoonsa perjantaina 13 päivänä helmikuuta. Tällöin Kauno viimeisen kerran näki hanhen ruokintapaikallaan. Toivomme kaikki, että tuo ihmisten usein uskoma huonon onnen päivä on tundrahanhelle onnen päivä ja se pääsee hakemaan sitä oikeaa kevätmuuttohetkeään varten vauhtia lämpöisimmistä vesistä. Samalla odotamme , että se tulisi sitten vielä tervehtimään Kaunoa, joka mitä todennäköisemmin pelasti sen hengen ruokintatoimillaan.

Vesipäästäisiä Jukaluomassa

Miia Mannila havaitsi kesällä 1997, että hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa Jukaluomassa asustaa vesipäästäisiä. Vesipäästäiset ovat tavallisia päästäisiä ( "nokkahiiriä" ) suurempia ja ovat väritykseltäänkin sopeutuneet hyvin vesielämään. Niiden selkäpuoli on musta ja alapuoli tavallisesti harmaanvalkoinen. Ravintonaan ne käyttävät mm. hyönteisiä, vesiperhosen toukkia, lieroja, jopa pikkukaloja ja myös sammakoita. Niiden syljen myrkky on niin voimakasta, että se aiheuttaa sammakonkin kuoleman muutamassa minuutissa.

Jättikuukusia Jokipiissä

"Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" piti kerrankin paikkansa. Metsolan koulun oppilaat Anttu Hurnanen ja Pekka Peltomaa löysivät koulunsa rajanaapurina olevan autiotalon tontilta jättikuukusia. Ne ovat hyvin harvinaisia täälläpäin. Kuvassa oleva painoi 3,6 kiloa! Etelä-Suomessa on joitakin kasvupaikkoja ja ilmeisesti sieltä lentäneet itiöt saivat tarvitsemaansa aikaa pitkän ja kuuman kesän 2002 aikana kehittyä otollisessa kasvupaikassa ja tuloksena oli sitten tällaisia valtavia maanpäällisiä itiöemiä.

Liito-oravia Kouvvoolla

"Kerran elämässä" -tapahtumasta voidaan puhua, kun liito-orava tulee pihapiiriin kiipeilemään housunlahkeita pitkin. Näin kävi 19.6. 2005 Kouvvoon pihapiirissä. Ja paikalla sattui olemaan vielä kahden kylän väkeä todistamassa tätä ihmettä. Vuorenmaan ja Larvakylän maatalousseurojen kesäolympialaisia juhlistivat kuvan liito-oravaemo ja sen poikanen.











     Hirvenvasan seikkailut osa I

Hirven vasa tahtoi tutustua ihmisen touhuihin, mutta....

Klikkaa kuvaa niin pääset katselemaan seuraavaa osaa seikkailusta

Ei sen hommista tuu mitää, sielä se vain fletarehtaa.