Sijainti: Pääsivu / Luontokohteet / Jalasjärven luonto

Jalasjärven luonnon yleispiirteitä

 

Jalasjärven maisemissa ja luonnossa voidaan havaita suurta erilaisuutta siirryttäessä etelästä pohjoiseen päin. Eteläosan kumpuileva maasto, jossa on runsaasti metsiä, soita ja kallioita, vaihtuu hiljalleen yhä suurempia peltoaukeita sisältäväksi lakeusmaisemaksi. Syystä voidaan Jalasjärveä kutsua Pohjanmaan portiksi.

Eteläosa kuuluu maantieteellisesti Suomenselän suomaahan, jossa on runsaasti soita, pieniä järviä, puroja ja luomia sekä useita kitukasvuisia mäntyjä kasvavia kalliosaarekkeita. Maasto laskee melko jyrkästi siirryttäessä pohjoiseen päin. Pitäjän keskiosassa sijaitsevan Hirvijärven pinta on yli 60 metriä pitäjän etelärajalla olevan Ison Madesjärven pintaa alempana. Nopean korkeuden putoamisen takia Jalasjoen latvahaarat, purot ja luomat ovat uurtaneet paikoin syviä laaksoja ja niissä on runsaasti kauniita koskia, kuten Mustaluoman kosket, Pitkäkoski Ilvesjoessa, Jupakkakoski ja Mutkakoski Hirvijoessa ja Hakalankoski Jukaluomassa.

Koska Jalasjärven eteläosa on vapautunut jääkauden jälkeen jo hyvin aikaisessa vaiheessa veden alta, ei sinne ole päässyt muodostumaan juurikaan peltoviljelyyn sopivia maalajeja. Alue on karua, ja pellot sijaitsevat melko kapealla alueella pääasiassa latvajokien molemmin puolin. Välialueilla on paljon soita ja karuja metsiä paljaine kallioineen.

Jalasjärven keskiosan peltoaukeat levittäytyvät jo monen kilometrin levyisiksi. Alue on ollut jo pidempään veden alla, ja siten sinne on kerrostunut melko runsaasti hienompia maa-aineksia, jotka soveltuvat hyvin viljelykseen. Jalasjoki sivuhaaroineen mutkittelee peltoaukeiden keskellä antaen maisemalle jokilaaksomaisen leiman. Maasto kohoaa itään ja länteen päin siirryttäessä runsaasti. Länsiosassa sijaitsevan Korvajärven pinta on sekin, kuten Madesjärvenkin, yli 60 metriä Hirvijärven pintaa korkeammalla. Peltoaukeiden ulkopuolella on jälleen metsiä, kallioita ja varsinkin länsiosassa suuria suoalueita, jotka tosin pääosin on otettu turvetuotantoon.

Pohjoisosassa peltoaukeat ovat entistä leveämpiä, ja erityisen lakeusmaisen vaikutelman saa kokea kuivatun Luopajärven alueella tasaisine peltoineen ja latoineen. Täällä pohjoisosassakin lakeusmaiseman ulkopuolella, on runsaasti soita ja kallioisia metsiä.

Järvet

Jalasjärven järvistä suurin osa sijaitsee pitäjän eteläosassa. niistä eräänlaisina helminä voitaneen pitää Kolhonjärveä, Isoa Madesjärveä ja Saarijärveä kauniiden maisemiensa, puhtaan vetensä ja hiekkarantojensa vuoksi. Oman viehätyksensä tarjoavat myös Käskylampi ja Mujujärvet erämaaympäristönsä takia. Rehevöitynyt Rummukkajärvi on hyvä lintujärvi. Muita eteläosan järviä ovat Vähä Madesjärvi, Liikajärvi, Liikapuron tekojärvi, Mustalampi ja Korpijärvi.

Järvien määrä vähenee siirryttäessä pohjoiseen päin. Koskutjärvi, samoin kuin Hirvijärvi ja Jalasjärvi sijaitsevat peltojen ja laidunten ympäröiminä. Ne ovat liettyneitä ja voimakkaasti rehevöityneitä. Siksi niissä on runsaasti kasvillisuutta.

Hirvijärvi tunnetaan laajalti hyvänä lintujärvenä. Varsinkin kevätmuuton aikana siellä voi nähdä hyvin runsaasti useita vesilintulajeja. Etenkin laulujoutsenet ja metsähanhet oleilevat suurina parvina alueella pitkän aikaa. Lintujen päämuuttoreitit seurailevat Suomessa yleensä merien rantoja ja jokia. Porin Yyteristä osa jatkaa rannikkoa pitkin pohjoiseen. Osa lähtee seuraamaan Kokemäenjokea kääntyen sitten pohjoiseen Kyrösjärven reittiä seuraillen. Vedenjakajan jälkeen on Jalasjärven Hirvijärvi ensimmäinen suurempi ravinteikas järvi, jolle iso määrä muuttajista laskeutuu ruokailemaan ja lepäämään, enne kuin jatkavat matkaansa. Hanhien joukossa saattaa usein nähdä harvinaisempiakin lajeja, kuten tundrahanhia ja lyhytnokkahanhia. Kanadanhanhi on myös jokakeväinen vieras alueella. Muita harvinaisempia lajeja, joita järvelle laskeutuu, ovat pikkujoutsen, uivelo ja heinätavi. Lintujen tarkkailua helpottaa alueella olevat kaksi lintutornia.

Jalasjärvi on matalahko järvi, jonka rannoilla on hyvin runsaasti kortekasvustoa varsinkin järven kaakkois- ja luoteisosissa. Järvi on myös kevätmuuttoaikana monien lintujen suosima levähdyspaikka.

Jalasjärven keskustaajamassa sijaitsevassa Lamminjärvessä on tapahtunut viime vuosina suuri muutos. Kunta on kunnostanut sitä virkistyskeitaaksi. Pohjasta on imuruopattu mutaa pois kymmeniä senttimetrejä ja rantoja on siistitty virkistyskäyttöön sopiviksi istutusten, kävelypolun ja uimarannan avulla. Särkikaloja on pyydystetty järvestä pois ja sinne on istutettu lohikaloja.

Pitäjän luoteisosassa sijaitseva Ponsijärvi on hyvin matala, täysin kasvillisuuden peitossa oleva järvi, jonka vedenpintaa on padon avulla nostetu yli puoli metriä. Järveen on tehty ruoppaamalla useita saarekkeita vesilintujen pesimäpaikoiksi. Rannalla on lintutorni, josta voi tarkkailla jokavuotisia joutsen- ja kurkiparien pesimispuuhia. Myös mustakurkku-uikku on viihtynyt hyvin järvellä. Turveojien laskeminen järveen ilman saostusaltaita huonontaa järven tilaa.

Koko Ponsijärven alue antaa luonnonharrastajalle paljon elämyksiä. Järven pohjoispäässä on Ponsineva, joka on mäntyjä ja varpuja kasvava keidasräme. Kermit eli rahkasammaljänteet kiertävät keskustaa rengasmaisesti. Siellä on lukuisia pieniä lampareita. Alueelle laskeutuu syksyisin muuttomatkalla olevia hanhia lepäilemään. Järven kaakkoispuolella sijaitsee pieni, kokemisen arvoinen aarnimetsäalue suurine haapoineen ja kolopesijöineen.

Ahvenlampi on rauhallinen, umpeutuva metsälampi, jota ympäröivällä suolla kasvaa runsaasti tupasvillaa ja karpaloa.

Pitäjän koillisosassa sijaitsevat kesäisin kuivana oleva Ojajärvi ja Peräseinäjoen rajalla sijaitseva Valkeajärvi. Keväisin tulvivalle Ojajärvelle pysähtyy runsaasti muuttolintuja ruokailemaan.

Useimpina keväinä Jalasjärven vedet tulvivat voimakkaasti. Pahimpia tulva-alueita ovat Ilvesjoen latvaosa, Sanasjärven alue, Hirvijärven-Jalasjoen alue, Lapioneva ja Luopajärvi, joissa saattaa usein esiintyä myös kesätulvia. Länsi-Suomen ympäristökeskus on ottanut Luopajärven esimerkki- ja kokeilukohteeksi, jossa tulvasuojelun ja maisemanhoidon tavoitteet pyritään sovittamaan yhteen, ja tätä varten on laadittu yleissunnitelma. Maisemakuvan ja kulttuuripiirteiden arvojen ansiosta tämä alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi.

Arvokkaita luontokohteita

Pitäjän pohjoisosassa Pihtikannonmaassa sijaitsevat ns. sikaluolat. Alueella on ainakin kahdessa eri kohdassa useita mäyrien eli metsäsikojen jakettujen kallioon kaivamia pesäluolia. Kallioiden kivilaji on helposti murenevaa, rapakivimaista graniittia ja soveltuu näin mainiosti mm. vahvakyntisten mäyrien pesäntekopaikaksi.

Jalasjärvellä, kuten monin paikoin muuallakin Suomessa, ovat luonnonvaraiset lähteet pääosin hävinneet ihmisen vaikutuksen ulottuessa kaikkialle. Joitakin on vielä jäljellä. Kaikkein edustavin on Lapiovuoren luoteisnurkassa Ahonkylässä sijaitseva Järvinevan lähde. Siinä on runsaasti ylivirtausta, ja ympärillä kasvaa monia tällaiselle alueelle tyypillisiä kasvilajeja. Ennen kaikkea alueelle tyypillisenä kasvaa rehevänä iso alvejuuri, jonka ainoa kasvupaikka Jalasjärvellä tämä ilmeisesti on.

Luopajärvellä sijaitsee lähes lehtomainen Sikaniemi. Siellä kasvaa useita sellaisia kasvilajeja, jotka eivät Jalasjärven alueella ole kovin yleisiä, kuten metsäruusu, kielo, sudenmarja, nuokkuhelmikkä, puna- ja mustaherukka sekä syyläjuuri. Linnustoon kuuluvat lehtokerttu, pensastasku, pajulintu, peippo ja sirittäjä. Alue on ollut 1400 - 1600-luvuilla etelästä alueelle kalastamaan tulleiden lempääläisten asuinaluetta.

Ilvesjoella sijaitsee Näsimäki, jossa nimen mukaisesti kasvaa näsiää ja konnanmarjaa, jotka ovat tyypillisiä lehtokasveja. Samoja kasveja tavataan myös Luopajärvellä Hautamaassa.

Anttilanmäellä Luopajärvellä kasvaa isokokoinen metsälehmus aivan tien varressa. Se on istutettu tällä paikalle jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Alkuaan se on perimätiedon mukaan tuotu etelämpää Hautamaasta, jossa sitä ei enää esiinny. Metsälehmus on pienilehtisempi kuin pihoihin ja tienvarsille istutettu puistolehmus.

Jalasjärven soista ei enää paljon ole jäljellä. Liikajärven länsipuolella sijaitsee Vähäjärven neva, joka vielä toistaiseksi on ojittamatta. Alueella sijaitsevan lähes umpeutuneen Vähä Liikajärven ympäristössä kasvaa useita Jalasjärvellä harvinaisia kasvilajeja, kuten konnanlieko ja hoikkavilla.

Isovuoren pohjoislaidalla Ylivallissa sijaitsee erikoislaatuinen rapautumiskuoppa, jolle paikkakuntalaiset ovat antaneet nimen Pirunpesä. Nimitys juontaa alkunsa siitä, että syvennyksessä olleiden lohkareiden välisissä onkaloissa uskottiin aikaisemmin itse paholaisen majailleen. Kuoppa on lähes pyöreä ja halkaisijaltaan 13.5 - 14.5 metriä. Se sijaitsee laakealla kalliolla noin 145 metriä merenpinnan yläpuolella ja runsaat 20 metriä ympäröivää suoaluetta korkeammalla. Kallion kivilaji on punertavaa, karkearakeista porfyyristä graniittia, jonka rapautuneita lohkareita kansa on Jalasjärvellä kutsunut Lotin kiviksi ja rapautumissoraa Lotin soraksi. Lotilla tarkoitettiin Lootia, jonka vaimo muuttui raamatun mukaan suolapatsaaksi. Kuopan synnystä on esitetty monenlaisia mielipiteitä, mutta geologien mukaan se on muodostunut merkillisesti pystysuunnassa edenneen mekaanisen ja kemiallisen rapautumisen tuloksena hyvin pitkän ajan kuluessa, pääasiassa jo kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Tällöin maapallolla vallitsi hyvin lämmin aika, joka päättyi 2 miljoonaa vuotta sitten alkaneeseen jäätikkövaiheeseen. Tänä kylmänä ajanjaksona on ollut vähintäin neljä eri jääkautta ja niidne välillä nykyilmastoa vastaavia lämpimiä kausia. Kukin ajanjakso on jättänyt omat merkkinsä kuopan kivi- ja maalajikerroksiin. Nykyisin Pirunpesä on tyhjennetty näistä irtonaisista kerroksista yli 20 metrin syvyyteen asti.

Ylivallin alueella sijaitsee myös toinen näkemisen arvoinen kohouma, Navettavuori. Se on korkea, laakea kallioalue, jossa jääkauden jäljet näkyvät selvästi. Sen laella on iso, suurten siirtokivilohkareiden ympäröimä tasanne, joka on ollut monenlaisten kansanjuhlien pitopaikka. Se on saattanut joidenkin arvioiden mukaan olla aikanaan eri heimopäälliköiden kohtauspaikka.

Upeimmat näköalat Jalasjärvelle avautuvat Käskyvuorelta, jonka korkein kohta tosin sijaitsee juuri ja juuri Kihniön puolella. Vuori kohoaa yli 190 metriä merenpinnan yläpuolelle. Samaan korkeuteen kohoaa myös Ison Madesjärven kaakkoispuolella sijaitseva Jalasjärven korkein kohta, Kloperovuori.

Tulevaisuudennäkymät

Kuten kaikkialla Suomessa, myös Jalasjärven alueella ihminen on muuttanut voimakkaasti luontoa viime vuosikymmeninä. Lähes kaikki suot ovat ojitettu metsänkasvun parantamiseksi tai otettu turvetuotantoon. Metsäautotiet ja -ojat risteilevät kaikkialla ja metsät ovat monin paikoin muuttuneet vain yhtä samanikäistä puulajia kasvaviksi istutusmetsiköiksi. Luonnonlähteet ovat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet. Vain muutama on enää jäljellä. Idyllisiä puronvarsia on vaikea enää löytää ja rauhallisille kallioalueillekin on ihmisen kova teknologia päässyt vaikuttamaan. Vesien tila on voimakkaasti huonontunut. Ihmisen jäljet ovat näkyvissä luonnossa kaikkialla. Kehitys näyttää jatkuvan samaan suuntaan. Mielestäni viimeistään nyt olisi jokaisen meistä ruvettava ottamaan tämäkin asia paljon voimakkaammin huomioon, että tulevatkin sukupolvet saisivat nauttia alkuperäisestä luonnosta.

LAURI KORPI Biologian lehtori ja Luhurikan puheenjohtaja 1997

Kylläpä täälä on hupulaasia, sanoo trenki kun sonsaret rupes syömähän.