Sijainti: Pääsivu / Menneitä / Kesäretki 2010

Kesäretki 2010

Kesä 2010 jää muistoihin kuumana kesänä ja kuuma päivä tuli myös retkeilypäivästämme 10.7. Aamulla anivarhain huristimme 12 henkilön porukalla kohti aurinkoista Hankoa. Ja kyllä sitä aurinkoa riittikin! Perille päästyämme lähdimme opastetulle retkelle Uddskataniin joka on Suomen eteläisin kärki. Mielenkiintoinen seikka jo sinänsä. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelualue ja edustaa eteläistä merenrantaluontoa. Näimmekin sileitä rantakallioita niille ominaisine kasveineen, mutta myös lehtomaisempaa metsää. Oppaamme kertoi alueen luonnosta asiantuntevasti ja löysimmepä lopulta rauhoitetun laukkaneilikankin vaikka ei vielä kukassa ollutkaan. Merituuli vilvoitti kallioilla mukavasti. Kiipeiltävääkin kallioilla oli ja joku kompuroi maastoon sopimattomilla kengillään, mutta onneksi ei pahemmin käynyt.

uddskatan     Kauan on Itämeri pessyt näitä kallioita

Iltapäivällä pääsimme takaisin kaupungille ja kun vatsat oli ruokittu, seuraamme liittyi Hangon ympäristöyhdistyksestä Pertti Sundqvist joka oli lupautunut esittelemään muita luontokohteita. Hän olikin verraton asiantuntija joka osasi ottaa yleisönsä mukavalla tarinoinnillaan. Suuntasimme hiekkarannalle jossa kurttulehtiruusu, vieraslaji, pyrkii valtaamaan koko alueen ja tukahduttaa muun kasvillisuuden. Pertti kertoi, että siellä on järjestetty kitkentätalkoita ruusun hävittämiseksi, mutta jäljet kertoivat että taistelu on loputon. Uusia ruusunversoja työntyi maasta. Vakava ympäristöongelma tämäkin. Paikalla olleet monilukuiset auringonpalvojat taisivat olla tästä onnellisen tietämättömiä, kauniita kukkiahan nuo ruusut ovat!

Samaisella hiekkarannalla asustaa myös uhanalainen sinisiipisirkka, jonka lopulta löysimmekin. Se tarvitsee avointa hiekkakenttää ja sitä ruusu uhkaa siinä missä monta muutakin tälle alueelle tyypillistä lajia.

sinisiipisirkka      Uhanalainen sinisiipisirkka

Pertin perässä viiletimme seuraavaan kohteeseen, kalliolle jossa oli useita pieniä hiidenkirnuja. Kivoja pyöreitä kuoppiahan nuo ovat ja niitä on Hangon seudulla runsaasti. Aurinko paahtoi yhä kuumemmin ja juotavaa kului. Alkoi jo kuulua nurinaa, että "pitääkö vieläkin kävellä", mutta Pertti vain naurahti ja niin mentiin kohti Högholmenin saarta. Siellä meri velloo pohjahiekkaa ja on luonut hiekkasillan saareen. Sinne kannatti kävellä, sillä saari oli korkea kallio ja huipun näkymät olivat upeat. Hyvä polku helpotti kulkemista. Todella hieno paikka. Saarelta pääsi myös kahlaamalla hiekkapohjalla matalassa vedessä, joka yhden jäsenemme piti saada kokeilla.

Päivä oli jo pitkällä, mutta Pertti veti vielä takataskustaan yhden valttikortin, Tvärminnen "Rahapuun". Puuvanhus on antanut muotonsa 1000 markan setelille aikoinaan. Tässä vaiheessa oli kuitenkin lähdettävä jo kotimatkalle. Kaupunkiin emme ehtineet nyt tutustua lainkaan, mutta luontoahan tänne oli tultu katsomaankin. Hankoniemi on osa Salpausselän harjua ja se ilmenee hiekkadyyneinä. Näimme paljon tälle alueelle ominaisia kasveja joita ei kotikonnuillamme tavata. Paljon jäi vielä näkemättäkin. Hikisinä ja voipuneina saavuimme yötä myöten kotiin ja päivä oli ollut antoisa. Kiitokset Pertille!

högholmen Högholmenilta avautuivat hienot näkymät

 Kuvat ja teksti: Harri Maunumaa

 

 Paa kaati etehes jottet tanttua ryötä.