Sijainti: Pääsivu / Menneitä / Kesäretki 2014

Kesäretki 2014

Kauhajoen ja Isojoen rajalla sijaitseva Lauhanvuoren kansallispuisto on kiehtova paikka monipuolisine ympäristöineen. Vuoren lakialue on ollut 9000 vuotta sitten 30 metriä korkea saari keskellä rannatonta ulappaa. Maaperä on huuhtoutumatonta ja siksi reheväkasvuista. Muinaisrannan kohta näkyy kasvillisuudessa selvästi. Alueella on pitkät polkuverkostot. Ei muuta kuin retkeilemään!

Aurinkoisena lauantaiaamuna 5.7. kahdeksanhenkinen retkueemme olikin vuoren laella tähyämässa ylös näkötorniin päin. Portaat ylös vain ja maisemia katselemaan. Lauhanvuoren korkeus on 231 metriä ja näkötorni vielä 22 metriä joten näköaloja on. Kaukaisten metsien takana siinsivät ihmisen jäljet: tuulivoimalat, mastot ja piiput.

lauhanvuori

Tornista laskeutumisen jälkeen lähdimme luontopolkua tallustelemaan. Jonkin aikaa alaspäin kuljettuamme tulimme rantavyöhykkeelle jossa todella hämmästyttävän selvästi saattoi nähdä kasvillisuuden vaihtuvan karummaksi kun meri on huuhtonut maaperää tuhansia vuosia. Maasto on rotevaa männikköä jossa on paljon muurahaispesiä. Polku oli leveä ja tasainen, matka maistui. Mukana olleet lapset pomppivat innoissaan eteenpäin vaikka melko pian alkoivatkin kysellä koska ollaan  perillä.

Saavuttiin Spitaalijärvelle, jossa on nuotiopaikka. Järvi on hyvin hapan maaperästä liuenneiden suolojen takia. Se on kirkasvetinen ja lähes kasviton, mutta muutamat ahvenet näyttivät siellä sinnittelevän. Käärmekin puikahteli kanervikossa. Outo nimi tulee siitä, että ennen vanhaan järven mineraalipitoista vettä käytettiin sairauksia parantamaan. Muutakin menneisyyttä löytyy: 1800-luvulla järvi kuivattiin lapiotöinä tehtyä kanavaa pitkin heinän kasvattamiseksi. Heinä ei paikassa kuitenkaan kasvanut vaan työ meni hukkaan. 1960-luvun alussa järven annettiin täyttyä uudelleen ja tänään se on hieno erämaan helmi. Mukava olikin nassutella eväitä tällaisella rannalla.

spitaalijarvi

Polku vei eteenpäin ja ennen pitkää mäntymetsä vaihtui suohon. Pitkospuita kulkien ylitys kävi näppärästi ja maisema jatkui suon ja metsän vuorottelemana mosaiikkina. Luonto on täällä monipuolista! Jonkin ajan päästä saavuttiin lähteelle joka pulppusi vuolaasti. Pohjan valkoisessa hiekassa oli useita kuplivia kohtia. Rehevä kasvillisuus ympäröi paikkaa ja siellä vallitsee oma pienilmastonsa.

Vielä oli matkaa jäljellä sillä tarkoitus oli käydä kivijadalla asti. Ylitimme kirkkaan taimenpuron, jossa koski kohisi. Satumetsässä ympärillämme oli erilaisia kääpiä ja muita vanhan metsän merkkejä runsaasti. Pitkin matkaa kasvoi kirkiruohoa joka on harvinainen kämmekkäkasvi. Lopulta, matkan alkaessa jo tuntua jaloissa, kivijata alkoi pilkottaa puiden lomasta. Lasten meno oli jo aikoja sitten hyytynyt ja vanhempien olkapääkyyti tuli tarpeeseen. Aurinko alkoi tosissaan lämmittää ja väsymystä taisi olla jo itse kullakin. Mutta kivijata on tutustumisen arvoinen muinaisranta, kivikko josta meri on huuhtonut hienon aineksen. Lauhanvuoren kivijata on varsin suuri, peräti 800 metriä pitkä ja leveyttäkin komeasti. Se ylitetään pitkospuita pitkin. Vaikuttava paikka ja erikoista kuvitella kuinka meren tyrskyt ovat tässä pauhanneet. Nyt ollaan kuitenkin 150 metriä merenpinnan yläpuolella!

kivijata

Paluumatka tehtiin autolla ja poikettiin vielä tietä pitkin Spitaalijärvelle syömään loput eväät. Eihän niiden kanssa ole kotiin menemistä. Muitakin retkeilijöitä oli silloin liikkeellä. Mukava nähdä, että paikka on näin suosittu. Ei ihme, sillä onhan Lauhanvuori kumma kumpare keskellä Pohjanmaan tasaisia maita.

Kuvat ja teksti:Harri Maunumaa

 

 

 

 

Sitä paremmin paska haisoo mitä enämmän sitä tonkii.