Eri puolelle eteläistä Suomea ulottuvilla kesäretkillä olemme tutustuneet erilaisiin luonnonympäristöihin. Tänä vuonna päätimme retkeillä Poriin, länsirannikon aurinkoiseen kaupunkiin. Niinpä lauantaina 9.7. lähdimme kahdeksan hengen seurueellamme matkaan. Oli luvattu iltapäiväksi ukkosta, mutta aamusta päivä näytti olevan kauneimmillaan. Tapasimme Porin luontoväkeä ja oppaanamme toimi Kimmo Nuotio joka näytti tuntevankin paikat kuin omat taskunsa. Suuntasimme Reposaareen, meren äärelle, ja tutkimme painolastikasveja. Purjelaivakautena tyhjissä laivoissa on käytetty maata ja kiviä painolastina ja kun lasti on satamassa purettu, mukana on tullut siemeniä kenties kaukaakin. Useat uusista kasveista ovat säilyneet ja niitä putkahtelee maasta pitkin Reposaarta.Tällaisia kasveja ovat esim. suikerohanhikki, nuokkukarhiainen ja isomesikkä. Kimmo tarinoi kasveista hartaudella. Aikaa olisi saatu tässä kulumaan enemmänkin, mutta seuraavaksi oli määrä lähteä merelle kohti Seliskerin saarta.

     Painolastikasveja tutkitaan asiantuntijan opastuksella

Seilasimme veneellä todella kauniissa säässä, mutta kauas kaupungin ylle alkoi kerääntyä mustia ukkospilviä. Kylläpä merellä on mukavaa. Seliskeri on saari Selkämeren kansallispuistossa. Polku kiertää pienen saaren ja näimme niin komeaa männikköä ja merenrantaniittyä kuin muinaisrantakivikkoakin. Sää alkoi huonontua päästyämme Reposaareen takaisin, mutta vain hetken satoi hiljakseen. Sen sijaan Porin kaupungissa vesi oli tulvinut kellareihin ja taivas oli ollut salamoita kantenaan. Ruokailtuamme Yyterissä sää olikin jo kirkastumaan päin eli selvisimme pelkällä säikähdyksellä ukkospäivästä. Yyterin kuulut hiekkarannat ovat karuja ja kasvien määrä vähäinen. Luonnonympäristönä se on ainutlaatuinen ja vaatii erityissuojelua säilyäkseen.

   Seliskerissä tähyillään josko lintuja näkyisi

Päivä oli jo pitkällä kun lähdettiin kahdelle eri  lintutornille. Niitä näillä rannoilla on useita. Menimme Kokemäenjokisuuhun. Suisto on leveä ja matala, kaislikkoinen lintuparatiisi. Heinäkuussa lintuja ei tietenkään paljon näkynyt, mutta jotain sentään ja Kimmo kertoi monta mielenkiintoista tarinaa näiltä rannoilta. Alkoi itää ajatus, tulisimmeko kevätmuuttoaikaan tänne takaisin, onhan Porin niemenkärki yksi Suomen parhaita lintuhavaintopaikkoja. Katsotaan, toteutuuko.

Tämän jälkeen piti lähteä kotimatkalle sillä kello kiiruhti kohti ehtoota ja taisipa kaikilta olla jo vetokin lopussa. Paljon jäi vielä näkemättäkin, Porin seutu on luonnoltaan rikasta. Päivä oli antoisa ja sujui miellyttävän sään vallitessa vaikka ympäristössä ukkoset panivatkin parastaan. Kiitokset vain porilaiselle luontoväelle hienosta retkestä!

Kokemäenjoen suistoalue on kaislikkoinen ja valtavan suuri

Kuvat ja teksti: Harri Maunumaa

 
Mitä tuo tuola ny nuon seisua jukottaa ku hakorenkku yhyres paikas?