Sijainti: Pääsivu / Menneitä / Kesäretki 2009

Kesäretki 2009

Tämän kesän retkeilymme suuntautui kauniille rannikollemme Kristiinankaupunkiin. Aamutuimaan lähdettiin ja perillä meidän seitsenhenkistä seuruetta olikin jo vastassa Sonja Grönholm, paikallinen luontoaktiivi. Hänen opastuksellaan lähdettiin tutustumaan luontokohteisiin. Ensin ajettiin Tiilitehtaanmäelle, joka on Natura-kohde ja jota kiertää n. neljän kilometrin mittainen luontopolku. Metsä oli rehevää, lehtomaista viidakkoa,  mutta pian tulimme aidatulle lammaslaitumelle. Lampaat ovat siellä töissä eli pitävät kedon ketona. Ja ketokasveja sieltä löytyikin. Luulimme, että lampaat kirmaisisivat heti meitä nuuskimaan, mutta toisin kävi; koko lauma töllötti meitä turvallisen matkan takaa ja vielä pitkään jälkeemmekin.

tiilitehtaanmäki Luontopolulla satumetsässä

Sonja tunsi paikat kuin oman paljon nähneen reppunsa ja niinpä saimme paljon tietoa tästä lähes kaupungin tuntumassa olevasta helmestä. Sää oli koko päivän pilvinen ja muutama vesipisara joudutti välillä askeleita, mutta suuremmilta sateilta kuitenkin vältyttiin.

Aamupäivän askelluksen jälkeen maistuikin jo ruoka ja sitä sulattelemaan viiletimme naapurikaupunkiin Kaskisiin, jossa vene kiidätti meidät Sälgrundin majakkasaarelle.

 

 

venematka

Venematka Sälgrundiin ei kestänyt kauan

Sälgrundissa on ollut majakan edeltäjiä jo 1700-luvulta lähtien. Nykyinen majakka on rakennettu vuonna 1875 ja nykyään se toimii automaattisena. Tietenkin kapusimme majakkaan kun kerran oli mahdollisuus. Joitakin ahdas portaikko hirvitti, mutta 132 askelman jälkeen olimme ylhäällä ja annoimme katseen vaeltaa ympäröivässä maisemassa. Sisätilaa hallitsi valtava prismalinssi ja voi vain kuvitella millaisen valokiilan se saa aikaan pimeällä! Voi antaa myös ajatuksen vaeltaa aikaan, jolloin majakanvartija perheineen asutti tätä syrjäistä paikkaa niin myrskyissä kuin paisteessa.

                                                                 

 

näkymä majakan ympäristöön    Näkymä majakan pihaan

Sälgrundin rannoilla tapasimme paljon merenrantakasveja kuten merikohokin, morsingon ja pohjanlahdenlauhan. Kasvikirja oli ahkerassa käytössä kyykkiessämme kivikossa. Tuuli oli alkanut puhaltaa ja toi vilua puseroon, mutta sitä ei tutkimusten kiihkeydessä paljon huomannut.

      Kasveja tutkitaan  innokkaasti   kasvien tutkijat

 

Päästyämme lopulta saaren lumoista takaisin mantereelle alkoi jo uupumus vaivata. Kahvi teki kuitenkin tehtävänsä ja kun Sonja halusi vielä näyttää paria suojelualuetta ihmeellisine kasveineen niin eipä muuta kuin matkaan taas virkistynein mielin. Ja matka kannattikin; näimme upean kotkansiipilehdon ja Pyhävuorella jotakin ainutlaatuista: rauhoitetun siperiankärhön, joka tunnetaan vain kolmelta kasvupaikalta Suomessa. Se kruunasikin onnistuneen päivän hienosti, kellonaikakin oli livahtanut jo iltaan. Kiitämme Sonja-opastamme asiantuntemuksesta ja innostuksesta, jolla hän meidät valloitti. Paljon jäi vielä näkemättäkin.

Kuvat ja teksti: Harri Maunumaa

 Mitä ne kakarat ny taas sielä puurofarilla klemoo?