Vuoden retkikohteeksi valikoitui Tampere. Niin lähellä, mutta niin kaukana, ettei kaikissa tunnetuissa kohteissa ole tullut aikaisemmin käytyä.

Kun aikaisin pilvisenä aamuna 9.7. lähdettiin ajelemaan, Tampereella vielä satoi. Perille päästyä ei enää satanut ja pian alkoi aurinkokin pilkahdella. Suuntasimme Pyynikin näkötornille jonka aamukahveja ja maan mainioita munkkeja ei olisi voinut ohittaa. Tornista avautui hienot näkymät yli kaupungin. Sitten lähdimme kiertämään alueen ympäri kulkevaa luontopolkua. Polkuja risteili joka suuntaan, mutta pysyttelimme leveimmällä, eiköhän se ole oikea. Reitin varrella on useita näköalapaikkoja joissa silmiä saa lepuuttaa kimmeltävillä järvenselillä. Olimmehan korkealla harjulla. Alue on suosittua retkeilymaastoa ja lenkkeilijöitä pinkoi ohitsemme yhtenään. Polun varrella kritisoimme sitä, että kohdetauluja ei ollut, vain numeroidut paalut. Kohdeselosteet olisi pitänyt etukäteen tulostaa mukaan. Tällainen käytäntö ei tuntunut oikein hyvin järjestetyltä. Polku tuli kuitenkin kierrettyä ja Pyynikki jäi mieleen hienona metsämaastona.

Ennen Hatanpään arboretumiin menoa päätimme piipahtaa "Jääkauden jäljet"-näyttelyssä. Siellä oli esillä rekonstruoituja jääkauden eläimiä luonnollisessa koossa valtavasta luolakarhusta mammuttiin. Kovin ovat eläimet pienentyneet sen jälkeen! Näyttely oli todella upeasti toteutettu.

Arboretum on kasvilajipuisto, josta löytyy puita, pensaita ja perennoja sekä ruusutarha. Mielenkiintoista oli tutustua sekä tuttuihin että outoihin kasveihin. Paikka Pyhäjärven niemellä on muutenkin viihtyisä suurine jalopuineen ja nurmikkoineen ja käytäviä on leppoisaa kuljeskella. Retkeilijöitä ja lapsiperheitä olikin liikkeellä runsaasti ja ankkalammen asukit tulivat hyvin ruokituiksi. Iltapäivä kului kasvien nimilappuja tutkiessa nopeasti ja aurinkokin pilkahteli lämpimästi. Kun vielä istahdimme hetkeksi kahveja nauttimaan, olikin jo päivä kääntynyt kotiin lähdön aikaan. Päivä täytti jälleen odotukset.

Kuvat ja teksti: Harri Maunumaa

Mitähän se faari oikeen horajaa, son vissihin aiva sekaasinsa.