Lepakkoretki 19.8.2009
Kello on 23 ja Jalasjoen rannan kadut ja Lamminjärven rannan valtaa
valaisimilla valotteleva outo joukkio, joilla jotkin laitteet vielä
piippailee ja räsähtelee... ihmiset ihmettelevät ikkunoistaan meininkiä,
mutta eivät uskalla tulla kysymään mistä on kyse. Kyseessähän on Luhurikan
lepakkoretki jonne osallistui neljä lepakkomiestä ja kaksi lepakkonaista..
Retki alkoi kunnantalon parkkipaikalta Hannujen (Tuomisto, Mänty)
lepakkotutkien esittelyllä, ja kuultiin siinä samassa laitteiden hinta ja
laatutasoista.
Englantilaisvalmisteinen lepakkotutka
Samalla saimme kuulla miten eri lepakot voi tunnistaa tutkan muuntaman äänen
avulla, kuinka etäältä eri lajit laitteet kuulee yms.
Ja eikun matkaan. Lähdimme laskeutumaan Kirkkotietä Keskustien yli
Torikujalle, ja siitä joen rantaan, ja jo matkalla kuulimme pohjanlepakon
ääntelyä. Jokirannassa oli kuitenkin yllättävän hiljaista, muutama
pohjanlepakko äänteli eikä muita lajeja kuulunut. Lähdimme hitaasti
etenemään kohti Lamminjärveä, ja aina vain kuultiin silloin tällöin
pohjanlepakon ääntelyä. Nousimme Rajalan siltakadun sillalle ja edelleen
yksittäisiä pohjanlepakon ääntelyitä kantautui korviimme. Valaisimilla emme
nähneet silti vilaustakaan lepakosta.
Jatkoimme sillalta joen pohjoispuolta matkaa kohti lamminjärveä, ja johan
rupes tutkat laulamaan. Vesisiipat ja pohjanlepakot ääntelivät
Lamminjärvellä, ja saimme pienellä harjoittelulla useita kertoja
vesisiippoja myös valonheittimellä valaistua, ja taisipa yksi meistä saada
valonheittimenvalaisemasta vesisiipasta kuvankin.
Innokkaat retkeilijät tutkailemassa
Lamminjärven rantamilla kului aimo tovi ja siinä sitten nautittiin
lepakkojen ääntelystä, ja valaisimen valokeilassa esiintymisestä. Ja jo
tällä porukalla alettiin miettimään ensi kesän retkeä huomattavasti
valoisampaan aikaan eli juhannuksen aikoihin. Mikä päivä se tulee olemaan,
aika näyttää..
Teksti ja kuvat: Jussi Paulasaari
Mitä sä aina mun peräsnäni kleparehrat?