Suomen luonnonsuojeluliitto Järvenpää ry

JÄRVENPÄÄN YLEISKAAVA 2040 23.3.2018

LAUSUNTO YLEISKAAVAN RAKENNEMALLEISTA

Yleiskaavaprosessin aikana on kaupunkilaiset otettu kiitettävästi mukaan vaihtoehtojen kehittämiseen mm. sparrausryhmien muodossa. Osallistuminen voi parhaimmillaan aktivoida kuntalaisia sitoutumaan kaupungin kehittämiseen.

Vaihtoehtojen tarkastelu ja vertailu kartoilla, jotka loppuvat kaupungin rajoihin, on hiukan vaikeaa ja turhauttavaakin, ainakin maallikoille. Rakennemalleja pitäisikin voida tarkastella suhteessa naapurikuntien yleiskaavatilanteeseen. Järvenpään alue on melkein kokonaan Tuusulan ympäröimä, joten ainakin Tuusulan yleiskaavan Järvenpään lähialueiden osalta pitäisi olla nähtävissä rakennemallikartoilla.

Tavoitteet

Viherrakennetta koskeva tavoite on periaatteessa hyvä. Rakentaminen on kuitenkin kaikissa rakennevaihtoehdoissa niin raskasta, että tämän tavoitteen saavuttaminen voi olla vaikeaa.

Väestönkasvun tavoite on ristiriidassa viherrakennetta koskevan tavoitteen kanssa. Järvenpää on jo nyt maan neljänneksi tiiviimmin rakennettu kaupunki. Kun asukastiheys nousee n. 1460 – 1570 as. / km² (järven pinta-ala on laskettu pois), käy viherrakenteen jatkuvuuden ja luontoarvojen laadukkuuden turvaaminen vaikeaksi. Supistuvien viheralueiden ja luontokohteiden kulutus myös kasvaa väestön kasvaessa, joten luontoarvot vaarantuvat entistä herkemmin.

Viherverkon jatkuvuuden sekä luontoarvojen ja kaupunkiluonnon turvaamiseksi on huomioitava tiivistyvän kaupunkirakenteen vaatima rakennettujen lähiviheralueiden ja katuvihreän merkityksen kasvaminen viihtyisän kaupunkiympäristön luomisessa.

Monipuolisten luontoarvojen ja laadukkaan kaupunkiluonnon säilyminen ja kehittäminen edellyttää maisemarakenteen huomioimista myös yleiskaavatyössä. Tämä taas edellyttää ammatillista osaamista myös kaupungin omalta organisaatiolta.

Vaihtoehtojen viherverkkoa on syytä vielä tarkastella, niin että sen jatkuvuus on pitkällä tähtäyksellä riittävän kattava ja turvattu.

Järvenpään kulttuuriympäristö on kansallisesti ja jopa kansainvälisesti niin arvokas ja tärkeä kaupungin identiteetille, että sitä on vaalittava kaikilla suunnittelun tasoilla. Rakentamisen ulottamista etenkin lähelle järven rantoja tulisi välttää.

Rakennemalli ”Pientalojen comeback”

Vaihtoehto tuhlaa kaikkein eniten maa-aluetta. Suunniteltu kasvu on ripoteltu ympäri pienen kaupungin aluetta. Kaupunkirakenne hajoaa, liikenne lisääntyy ja malli on erittäin kriittinen viherverkon ja luontoarvojen kannalta.

Suunnitellut pientaloalueet Vanhankylänniemen pellolla ja Kaakkolan pohjoispuolella tuhoaisivat luontotyyppiselvityksessä (2015) kartoitettuja paikallisesti arvokkaita luontokohteita.

Vanhakylänniemen pellolle osoitettu rakentaminen jättäisi alleen Väärämäen paikallisesti arvokkaan rehevän lehtolaikun, jossa kasvaa monipuolista, erirakenteista puustoa sekä mm. rauhoitettua valkolehdokkia. Ståhlhanentien toisella puolella on maakunnallisesti arvokas kalliolehto, joka on erittäin uhanalainen luontotyyppi, sekä kansallisesti arvokas, luonnonsuojelulain tarkoittama jalopuumetsikkö, joka tulisi suojella kaavoituksessa. Esitetty lisärakentaminen lisäisi huomattavasti näiden luontokohteiden kulutusta.

Kaakkolan pohjoispuolelle osoitettu pientaloalue jättäisi alleen luontotyyppiselvityksessä kartoitetun paikallisesti arvokkaan metsälehmusesiintymän, jossa kasvaa myös kookkaita katajia. Lisäksi se saattaisi vaarantaa toisen lehmusesiintymän, josta löytyy myös monia harvinaisiksi käyviä metsäkasveja kuten näsiää, metsäruusua ja koiranheittä.

Alueella on myös kiinteä muinaisjäännös, muinaishauta (Eriksnäs 186010003), joka jäisi pientaloalueelle. 

Ainolassa radan länsipuolelle suunniteltu pientaloalue ulottunee Lippumäkeen saakka. Suhteellisen korkeata Lippumäkeä peittää monimuotoinen luonnontilainen metsä ja mäki on itsekin kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Se rajaa hienosti Kallio-Kuninkaalan, Teriojan ja Ainolan välistä arvokasta kulttuurimaisemaa. Vaikka rakentamisen keskittäminen radan varteen on mielestämme hyvä asia, pitäisi se tällä kohde rajata Lippumäkeen ja jättää itse mäki metsäiseksi maisemaelementiksi, joka erottaa uudisrakentamisen vanhasta kulttuurimaisemasta.

Pohjoisessa tämä rakennemalli tukee huonosti oikoradan ja Haarajoen aseman toimintaa.

Rakennemalli ”Eteläinen kulttuurikehto”

Rakentamisen painopiste on keskustan ohella etelässä Ainolan ja Kallio-Kuninkaalan pelloilla.

Tiivis rakentaminen katkaisee viher- ja virkistysalueiden itä-länsisuuntaisen pääverkoston lähes kokonaan. Myös hulevesiverkon viivytysrakenteet vaativat oman tilansa viherverkon tilavarauksessa. Lisäksi mallissa rakennetaan kansallisesti arvokas ainutlaatuinen kulttuuriympäristö melkein umpeen.

Vaikka rakentamisen keskittäminen radan varteen on mielestämme hyvä asia, pitäisi se tällä kohden rajata Lepola II:n ja Lippumäen linjaan, kuten mallissa ”Pientalojen comeback”.  

Kaupungin pohjoisosiin ei ole osoitettu juuri yhtään uudisrakentamista, mikä säästää pohjoisosan luontoarvoja. Toisaalta rakennemalli ei tue lainkaan oikoradan ja Haarajoen aseman toimintaa.

Mielestämme mallin painotus on ehdottomasti virheellinen. 

Rakennemalli ”Pohjoinen nauha”

Rakennemallissa on hyvää se, että etelän arvokas kulttuurimaisema säästyy liialta rakentamiselta. Samoin säilyy Vanhankylänniemen ja Kaakkolan maisema ja luontokohteet.

Hyvää on myös se. että Haarajoen asemaa hyödynnetään ja oikoradan toimintaa tuetaan osoittamalla aseman lähelle tiivistä asumista ja hiukan lisää työpaikka-aluetta. Tiiviistä rakentamisesta huolimatta on turvattava viheryhteyksien jatkuminen alueen läpi länteen ja tutkittava onko yhteys koillisen olevalle viheralueella järjestettävissä.

Haarajoen ja keskustan välistä liikenneyhteyttä voidaan parantaa olevaa katuverkkoa kehittämällä. Lyhyiden etäisyyksien kaupungissa uutta suorempaa väylää ei ole tarpeen rakentaa. On muistettava, että jokainen uusi katu syö viher- tai asuntoalueita ja tuo niille lisää häiriöitä.

Rakennemalli ”Tiivistyvä timantti”

Paras esitetyistä vaihtoehdoista on ”Tiivistyvä timantti”, sillä se keskittää uudisrakentamisen ensisijaisesti keskusta-alueille ja siten mahdollistaa parhaiten viherverkoston ja luontoarvojen säilymisen. Hyvää on myös Pietolan pienen teollisuusalueen muuttaminen kerrosastaloalueeksi.

Ainolan ja Kallio-Kuninkaalan kulttuurimaisema säilyy aina rautatiehen asti. Samoin säilyvät Vanhankylänniemen peltomaisema ja luontokohteet.

Kaakkolan pohjoispuolelle osoitettu pientaloalue jättäisi alleen luontotyyppiselvityksessä kartoitetun paikallisesti arvokkaan metsälehmusesiintymän, jossa kasvaa myös kookkaita katajia. Lisäksi se saattaisi vaarantaa toisen lehmusesiintymän, jossa kasvaa myös monia harvinaisiksi käyviä metsäkasveja kuten näsiää, metsäruusua ja koiranheittä.

Alueella on myös muinaishauta, joka jäisi pientaloalueen alle. 

Vaikutusten arviointi

Väestötavoitteessa ei rakennemallien välillä ole suurta eroa. Tiiviin kaupunkirakenteen mallissa on kuitenkin parhaat edellytykset säästää mahdollisimman paljon viheraluetta ja luontoarvoja. Toisaalta kova väestötavoite altistaa luontokohteet entistä suuremmalle kulutukselle ja muodostaa näin uhkan luonnon monimuotoisuudelle.

”Tiivistyvässä timantissa” jää laskennallisesti eniten vapaata viheraluetta, 29,6 % kaupungin pinta-alasta, ja siinä voidaan ehkä parhaiten turvata viheryhteyksien jatkuvuus.

Keskustan tiivis täydennysrakentaminen edellyttää laadukasta ympäristösuunnittelua, jota ohjaamassa pitää olla kaupungilla omaa ammattitaitoista osaamista, jotta saavutetaan yhtenäinen ja korkeatasoinen kaupunkikuva. Samalla on pystyttävä huomioimaan toteutettavien suunnitelmien kunnossapidettävyys ja kunnossapitokustannukset. Katuvihreän, rakennuksiin liittyvien viherkattojen ja -seinien huomioiminen yleiskaavoituksen jälkeisessä asemakaavoituksessa on asukkaiden viihtyvyyden ja ympäristön ekologisuuden kannalta tärkeätä. Taskupuistot ja pienet aukiot voivat parantaa kaupunkikuvaa ja luoda identiteettiä mm. taiteen ja valaistuksen keinoin. Myös hulevesien huomioiminen kaupunkirakenteellisena elementtinä tiiviissä keskustassa on tärkeätä.

Kulttuuriympäristön arvokkaimmat alueet ja kohteet voidaan parhaiten säilyttää ”Tiivistyvässä timantissa”, ja Järvenpäälle erittäin merkityksellinen kulttuurikaupungin imago voi vahvistua. Kaikkein tärkein kulttuurialue on tietenkin Ainola ympäristöineen. Järvenpäällä on onni olla yhden maailman merkittävimpiin kuuluvan klassisen musiikin säveltäjän kotipaikka. Ainola onkin ehdottomasti tärkein ja kansainvälisessä katsannossa myös ainoa kulttuuriattraktio Järvenpäässä. Sen säilymistä mahdollisimman alkuperäisenä ei saa riskeerata enää millään yhtä epäonnistuneella rakenteella kuin hiljattain rakennettu kiertoliittymä.

Kiertoliittymä muodostaa sisääntulon Järvenpäähän sijaiten aivan Ainolan vieressä. Sitä voisi edes jotenkin korjata istuttamalla sen ympäristöä ja toteuttamalla sen keskiosaan esimerkiksi säveltäjämestarin musiikkitaidetta kuvaavalla tai siihen assosioituvalla taideteoksella, joka valaistaan teokseen sopivalla tavalla.

Suomen luonnonsuojeluliitto Järvenpää ry

 Heta Rinta-Pollari, pj

Irja Paloheimo

Seija Tulonen