Talvivaaran altaita 29.11.2012. Kuva: Suomen luonnonsuojeluliitto / Mikko Maliniemi / Aviation Studio

Talvivaaran uusin yritys ”hätäjuoksuttaa” jätevesiä on estettävä ympäristönsuojelulain vastaisena.

Kainuun luonnonsuojelupiiri ry muistutti Kainuun ELY-keskusta 13.2., että sillä on velvollisuus keskeyttää vesien purkupäätös. Velvollisuus perustuu ELY:n omaan kirjaukseen oleellisista uusista tiedoista. Päätöstä tehdessään KaiELY ei tiennyt miten laajalle alueelle metallisakat eli kalkilla saostettu metallimönjä oli päätynyt. Asiaa on esitelty tiedotusvälineille tänään kaivospiirin ulkopuolella, Ylä-Lumijärvellä.

Miksi ympäristönsuojelulain pykälää 62 ei voi käyttää näin?

Suunniteltujen helmi-kesäkuun juoksutusten takia Talvivaarassa ei enää ole kyse pelkästään yhdestä kaivoksesta. Kaivoksen saama juoksutuslupa tarkoittaa, että käsitettä “katastrofi” käytetään nyt Suomessa aivan uudella tavalla. Se voi nyt tarkoittaa sitä, että tehdas ajaa itsensä omalla toiminnallaan niin huonoon tilaan, että ainoa tapa selvitä taloudellisesti on turmella luontoa ympäristöluvan vastaisesti.

Suunnitelma ja KaiELY:n hyväksyntä tukeutuu ympäristönsuojelulain pykälään 62. Se on tarkoitettu poikkeuksellisiin tilanteisiin. Lakia säädettäessä kyseistä pykälää perusteltiin: “Pykälä koskisi onnettomuustilanteita tai tuotantohäiriöitä tai muita sellaisia ennalta arvaamattomia k e r t a luontoisia tilanteita, joissa syntyy laadultaan tai määrältään epätavallisia päästöjä tai jätteitä.”

Jos hätätilanne on aito, laitoksen ei tarvitse hakea varsinaista lupaa, vaan riittää, että se ilmoittaa viranomaisille mitä on tekemässä, ja sitten toimii. On aivan selvää, että jos tehtaalla syttyy odottamaton tulipalo, se sammutetaan eikä lupia kysellä. Pykälä sinällään on järkevä. Sen sijaan sen liian löyhä käyttö on vaarallista. Jos laitos saa aiheuttaa itse ongelmia, ja sen jälkeen pääsee niistä eroon luontoa turmelevilla keinoilla, sen ei koskaan tarvitse ratkaista varsinaista ongelmaa.

Juuri näin on Talvivaarassa tapahtunut. Vasta Talvivaaraselvitys teki julkiseksi sen seikan, jonka kaivosta seuraavat ovat tienneet jo pitkään: kaivoksella ei missään vaiheessa ole ollut toimivaa vesitasesuunnitelmaa ja -raportointia. Sellaista ei ole jämäkästi vaadittu, vaikka se on lupaehdoissa, vaan on annettu tilanteen luisua jatkuvilla poikkeusluvilla.

Lisäksi ELY-keskus on hyväksynyt pykälän 62 käytön peräti kuusi kertaa aiemminkin, esimerkiksi kesäkuussa 2012. Tällöin Talvivaara johti vesiään juuri siihen avolouhokseen, jonka tyhjentäminen on nyt liiketaloudellisesti välttämätöntä.

Lisäksi Talvivaara on itse omalla toiminnallaan kasvattanut vesimäärää kaivosalueella. Se on havainnut ongelman jo vähintään vuosi sitten, ja on pumpannut puhdasvetisestä järvestä enemmän vettä kaivosalueelle kuin mitä siellä nyt on. Siitä huolimatta se vielä yrittää syyttää vuoden 2012 loppukesän sateita ongelmistaan.

Talvivaarassa ei ole sattunut sellaista onnettomuutta, jossa olisi syntynyt jätevettä. Vaikka yhtiö vetoaa kipsisakka-altaan vuotoon, siinä vesimäärä päinvastoin väheni, ei lisääntynyt. Silloin syntynyt poikkeuksellinen jäte oli sakkaa, jota levisi maastoon ja jota syntyi maastossa kipsillä suoritetun neutraloinnin yhteydessä. Talvivaara puhdistaa tällä hetkellä sakan pilaamia maita alueellaan, eikä tämä edellytä poikkeusjuoksutuksia.

Ongelmaa ei ole perusteltu julkisesti

Vuosi 2012 ei myöskään sateiltaan ollut niin poikkeuksellinen kuin Talvivaara ehkä haluaisi itsekin uskoa. Ilmatieteen laitoksella on ollut useita sääasemia alueella 1960-luvulta lähtien; niiden mukaan vastaavia vuosia on ollut esimerkiksi 2004 ja 2007. Kyse ei siis voi olla lain tarkoittamasta ennakoimattomasta onnettomuudesta tai kertaluontoisesta tilanteesta.

Koska Talvivaaran tiedotuspolitiikka on suljettua ja epäuskottavaa, ulkopuolisen on mahdoton arvioida mitään sen väitteitä. Avoimuudella olisi mahdollista saada myös ymmärrystä. Jos talo on oikeasti tulessa, on kerrottava suoraan onko kellarissa räjähtäviä kaasupulloja, joiden pitäisi olla muualla. Talvivaara on koko ajan pyrkinyt peittämään ongelmansa. Nyt sillä ilmeisesti onkin 7 miljoonaa kuutiota ylimääräistä vettä, eikä ”vain” kolmea miljoonaa, kuten yhtiö lupaa hakiessaan ilmoitti.

Jos Talvivaara ja ELY-keskus olisivat uskottavia toimijoita, niiden arvioille voisi antaa enemmän painoarvoa. Tällä hetkellä on mahdoton tietää, onko todella olemassa riskiä suurluokan katastrofille keväällä, kuten Talvivaara väittää - sen tarkemmin perustelematta.

Vaikka katastrofi olisikin tulossa, se on itse tuotettu. Jos hätäjuoksutus todellakin on sallittava, on vaikea ymmärtää, miksi kaivoksen johto ei olisi siitä rikosoikeudellisessa vastuussa.

Ei mikään hätäjuoksutus

Tuoreessa Ympäristöministeriön Talvivaaraselvityksessä (Turpeinen & Rainio) lukee sivulla 19 näin: "Talvivaara Sotkamo Oy on tehnyt Kainuun ELY -keskukselle kuusi YSL 62 §:n mukaista poikkeuksellista tilannetta koskevaa ilmoitusta ja Kainuun ELY -keskus on antanut yhtiölle sen hakemuksesta kuusi erillistä YSL 64 §:n mukaista poikkeuksellisia tilanteita koskevaa päätöstä. Näistä viisi on tehty 14.6.2012-12.2.2013 välisenä aikana."

Talvivaara Sotkamo Oy:n ja ELY-keskuksen yhteispelissä poikkeusluvat on jo otettu rutiinikäyttöön. Tästä käytännöstä, tai yksittäisistä päätöksistä tiedottamista ELY ei ole ennen helmikuuta katsonut aiheelliseksi.

Lisätiedot:

http://www.sll.fi/kainuu/jatevesilupa-ei-esta-talvivaaran-raskasmetallitulvia

Suomen luonnonsuojeluliiton yksityiskohtaiset perustelut, miksi ympäröivä luonto ei kestä Talvivaaran jätevesien massiivisia juoksutuksia: http://www.sll.fi/mita-me-teemme/kaivostoiminta/miksi-talvivaaran-ylimaaraisia-juoksutuksia-ei-tule-sallia

Suomen luonnonsuojeluliitto, Kainuun luonnonsuojelupiiri ry

Janne Kumpulainen, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto/Kainuun luonnonsuojelupiiri ry 050-5524426, 050-4484 710, jku (ät) sll.fi

Johan Heino, puheenjohtaja, p. 040-5111601