Talvivaara Sotkamo Oy ilmoitti 22.1.2013 aikovansa poikkeustilanteen nojalla juoksuttaa 3,8 miljoonaa kuutiometriä ylimääräisiä jätevesiä lähiympäristöön kevään 2013 aikana. Muussa tapauksessa se ei saa kaivostoimintaa käynnistettyä. Talvivaaran oma ilmoitus: http://paikanpaalla.fi/talvivaara-jatti-vesisuunnitelman-ely-keskukseen/

Kainuun ELY-keskus on 12.2.2013 ilmoittanut, että se hyväksyy 1,8 miljoonan kuutiometrin juoksutuksen (http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2013/Sivut/KainuunELY-keskusantaaTalvivaaralleosittaisenjatevesienjohtamisluvan.aspx).

Katsomme, että ympäröivä luonto ei tätä kestä. Se on myös paha tahra Suomen hellimälle ajatukselle kaivosteollisuuden vastuullisuudesta. Marraskuun 2012 vuoto oli katastrofi, johon oli reagoitava katastrofitoimenpitein; uusin juoksutus sen sijaan on tietoista ja ennalta suunniteltua ympäristön turmelemista.

Talvivaara on ilmoittanut juoksutettavan veden käsittelytoimenpiteiksi veden neutraloinnin ja osittaisen haitta-aineiden saostamisen hydroksideiksi. Perustelemme, miksi suunnitelmaan liittyy merkittäviä ympäristöriskejä. Alaviitteissä on tarkempia yksityiskohtia.

1. Neutraloinnissa hapan vesi neutraloidaan emäksisellä kalkilla. Happo + emäs = suola. Neutralointi ei tuota puhdasta vettä, vaan vettä jossa on metallijäämiä ja sulfaattisuoloja.¹

2. Saostusmenetelmä on herkkä pienillekin virheille.²

3. Talvivaara on perustamisvaiheessa luvannut ns suljetun kierron, jossa jätevesiä ei pääse luontoon ollenkaan. Se ei kuitenkaan ole tähän kyennyt, vaan päästää normaalioloissakin laillisesti luontoon yli miljoona kuutiota lievästi metalleilla saastunutta ja hyvin suolaista jätevettä vuodessa. Kykyä toimia poikkeusoloissa voi vahvasti epäillä.

4. Jos neutralointi tehdään väärin, se tuottaa vuorotellen erittäin hapanta ja erittäin emäksistä vettä. Tällaisia shokkeja ei kestä mikään elollinen.⁴

5. Juoksutuksen vesimäärä olisi valtava. Tarkoitus on juoksuttaa puolentoista vuoden vesiannos viidessä kuukaudessa. Virtaus on siis 2,5-kertainen normaaliin verrattuna.⁵

6. Tämäntyyppisiä hätätoimenpiteitä saa tehdä, jos ja vain jos kyseessä on akuutti katastrofi tai sellaisen riski (ympäristönsuojelulain 62§). Tällaisia voisivat olla esimerkiksi padon murtuminen tai tulipalo. Talvivaaran omassa ilmoituksessa fyysistä hätätilannetta ei perustella. Käytännössä katastrofi on ennen muuta taloudellinen. Tämä ei oikeuta rikkomaan ympäristönsuojelulakia.⁶

7. Ympäristölain heikkouksien ja lupaehtojen löysyyden takia Talvivaaran suolapäästöihin ei ole puututtu. Talvivaaran ympäristölupavaiheessa lupaamat suolapäästöt ovat olleet pieniä, mutta todellisuudessa Talvivaara on ylittänyt lupauksiaan jopa satakertaisesti.⁷

8. Lähiseudun järvet olivat suolaantuneet jo ennen marraskuun vuotoa. Marraskuun vuodon vaikutuksia ei vielä tiedetä, sillä niiden leviäminen ja tutkiminen on yhä kesken. Osa tutkimuksista voidaan tehdä vasta keväällä tai kesällä. Talvivaaran ilmoituksen perusteella nyt juoksutettavan veden suolaisuus olisi samaa tasoa kuin Itämeren vesi.⁸

9. Suolainen vesi häiritsee järvien luonnollista vesikiertoa. Se on raskaampaa kuin makea vesi ja vajoaa pohjaan. Vesi ei kierrä, eikä pohja saa siksi uutta happea. Hapettomuus ja suolaisuus tappavat pohjan eläimiä ja estävät mm. kalojen lisääntymistä. On suuri riski, että hapettomissa oloissa sulfaatista osa pelkistyy myrkylliseksi rikkivedyksi.

10. Suolaisuus laimenee nopeasti, kun suola saavuttaa suuremmat järvialueet. Näin voimakas pulssi voi kuitenkin olla arvaamaton. Itämeressä esiintyy vastaava ilmiö: raskas suolainen pulssi työntää edellään vanhaa hapetonta syvännevettä. Järvien pohjat voivat siis vaurioitua suuremmalta alueelta kuin yksinkertainen laskelma antaisi ymmärtää.¹⁰

11. Talvivaaran jätevedessä on myös raskasmetalleja, jotka aiheuttavat pysyviä muutoksia luonnontilaan. Normaalitoiminnassa Talvivaara on onnistunut puhdistuksessa hyvin, ja esimerkiksi nikkeliä on päässyt veteen alle 100 kiloa vuodessa. Marraskuun 2012 vuodossa luontoon pääsi nikkeliä kerralla noin kaksi tonnia.¹¹

12. Talvivaara saisi hakemallaan juoksutusluvalla päästää kerralla luontoon nikkeliä noin kaksi tonnia. Talvivaaran alustavasti ilmoittama määrä on vain viidesosa tästä, mutta toistaiseksi mikään ei sido sitä tähän lupaukseen.¹²

13. Normaalia suurempi virtaus mylläisi ympäristön aikaisemmin saastuneet vedet ja osa silloin pohjaan laskeutuneista haitta-aineista muuttuisi uudelleen liukoiseksi ja lähtisi voimakkaan virran mukana alaspäin.

14. Saastunut alue on jo nyt kymmenien neliökilometrien kokoinen. Jos uudet juoksutukset sallitaan, niiden vaikutuksia vesistöön ja luontoon ei pysty arvioimaan kukaan.¹⁴

Alaviitteet

1. Hapon ja emäksen yhdistelmä on suola. HCl+NaOH → NaCl+H₂0, pöytäsuola. Talvivaaran tapauksessa H₂SO₄ + 2NaOH - > Na₂SO₄ + 2 H₂O (rikkihappo + natriumhydroksiidi -> dinatriumsulfaatti ja vesi). Jossain määrin syntyy myös kalsiumyhdisteitä, esim H₂SO₄+Ca(OH)₂ -> CaSO₄+2H₂0. Varsinkin kalsiumyhdisteet ovat ihmisille epäterveellisiä.

2. Prosessin tarkempi kuvaus: Normaalitilanteessa hapan liuos neutraloidaan kalkkiliuoksella. Syntyy liukoisia ja saostuvia suoloja. Saostuva aines on kipsisakkaa. Siihen saostuu myös suuri osa metalleja. Käytännössä liuoksessa on monta hapanta komponenttia. Jotkut muodostavat liukoisia suoloja, kuten natriumin sulfaattiyhdisteitä. Useat metallit saostuvat kipsisakkaan.

Suunnitelman mukainen neutralointi voi myös sakkauttaa metalleja, mutta sakan vajoaminen pohjaan vaatii pyörteettömän ja hitaan virtauksen. Sitä varten on normaalisti kymmenien hehtaarien allas. Nyt sellaista ei ole. Vaikka metallit muodostaisivat sakkoja, osa niistä huuhtoutuu vesistöihin. Tilaa hitaalle virtaukselle ei ole (huom virtauksen määrän kasvu).

Virtaavassa vedessä neutralointi ja sakan muodostus eivät välttämättä onnistu tasaisesti. Veden puskurointiominaisuudet ja happamuus kuitenkin vaihtelevat. Kalkkia pitäisi pystyä lisäämään aina täsmälleen oikea määrä. Jos sitä lisätään joskus liian vähän, vesi menee happamana läpi. Jos hapanta vettä juoksee sakan yli, sakasta liukenee takaisin metalleja.

4. Marraskuun 2012 vuodossa neutralointi tapahtui päästämällä luontoon ensin erittäin hapanta vettä, ja sen jälkeen lisäämällä siihen emästä. Tuloksena oli jatkuvia happamuusshokkeja. Vesistä mitattiin toisaalta pH-arvoja 3 ja toisaalta pH-arvoja 12. Vesistössä normaali pH:n vaihtelu on 4-7 – happaminta on suolammissa ja lähinnä neutraalia on merissä ja suurissa järvissä. Tämän alle tai yli menevät arvot ovat elolliselle luonnolle vaarallisia. Paremmin kontrolloitu neutralointi on mahdollista, mutta vaatii erittäin suurta tarkkuutta.

5. Tämä on itse asiassa alakanttiin arvioitu. Lisäjuoksutus tulisi normaalin 1,3 miljoonan kuutiometrin päälle, joten käytännössä kyseessä olisi 3,5-kertainen ylitys.

6. Talvivaara vetoaa ympäristönsuojelulain pykälään 62. Päästörajoja saa rikkoa ilmoituksella, jos kyseessä on “toiminnasta riippumaton” ongelma jota “ei voinut ennakoida”. Kumpikaan ehto ei toteudu. Patoaltaat alkavat olla täynnä, mutta Talvivaara on koko ajan ottanut uutta vettä Kolmisoppijärvestä useita miljoonia kuutiometrejä vuosittain. Kyseessä ei siis ole ainoastaan sadevesien aiheuttama akuutti hätätilanne, vaan krooninen, huonosta suunnittelusta johtuva ongelma kaivoksen omissa prosesseissa.

7. Ympäristölupa ei satu vaatimaan raja-arvoja suoloille, joten ylityksiä on saanut tehdä vapaasti. Ilmoitukset eivät käytännössä sido Talvivaaraa mitenkään.

8. Talvivaara on arvioinut suolojen määräksi 2-5 g/l. Se moninkertaistaisi suolojen määrän lähivesissä. Itämeren suolapitoisuus Suomen lähialueilla on noin 6 g/l. 8. Lisäksi Talvivaaran tapauksessa suola on dinatriumsulfaattia, kun se Itämeressä on natriumkloridia.

10. Lisäksi latvavedet Talvivaaran lähellä ovat pieniä, ja paikalliset vauriot vastaavasti suuria. Vuoksen vesistön alueella suurempi järvialue tulee vastaan vasta Kallavedessä ja Oulujoen vesistössä Nuosjärvessä.

11. Talvivaara saa ympäristöluvan mukaan päästää 1,3 miljoonaa kuutiometriä lievästi saastunutta vettä luontoon. Veden metallipitoisuus on tarkkaan laissa määrätty. Normaalioloissa Talvivaara on noudattanut raja-arvoja hyvin. Se saisi päästää 1 g/kuutiometri nikkeliä, mutta pitoisuus on käytännössä ollut alle 0.05 g/kuutiometri. Kaivos on siis päästänyt alle 100 kg vaikka olisi voinut päästää tonnin, mikä on hyvä saavutus. Marraskuun 2012 vuodon nikkelistä osa lienee nyt saostunut hydroksideina, kun vuotoa hoidettiin poltetulla kalkilla.

12. Talvivaara sai nyt luvan päästää 1,8 miljoonaa kuutiometriä yhdellä kertaa, eli puolentoista vuoden annoksen. Se haluaa luvan päästää raja-arvon mukaan 1 g/kuutiometri, mikä on myös nykyinen raja-arvo. Talvivaara arvioi, pääsevänsä pitoisuuteen 0.1 g/kuutiometri, eli alle 200 kg. Tämä on kuitenkin vain Talvivaaran oma arvio, ja perustuu pienen skaalan saostuskokeisiin.

14. Arvioitu viranomaisten esittämistä kartoista. Pilaantuneen alueen pinta-alaa ei voi vielä lopullisesti määritellä.