Hyvää päivää uudemman kerran!

Olen odottanut vastausta edelliseen viestiini, mutta turhaan. Odotan edelleen vastauksia Liperinsuon hakkuiden epäkohtiin. Odotin Metsähallitukselta myös esitystä kiistan ratkaisuksi, mutta en tarkoittanut poliisia, vaan keskustelutilaisuutta. En olisi odottanut nykypäivänä enää tällaista reaktiota, keskustelemalla asioihen saadaan rauhanomainen ratkaisu, jonka tulisi olla kaikkien intresseissä.

Metsähallitus hoitaa valtion (eli meidän kaikkien) metsiä, joten sillä on velvollisuus kuulla myös kansalaisjärjestöjen mielipiteitä. Puolangan Liperinsuo on ollut luonnonsuojelujärjestöjen listalla korkealla jo pitkään, ja Metsähallituksella asia on täytynyt olla hyvin tiedossa. Siihen nähden hks:n laatiminen ilman paikallisen ls-piirin kuulemistakaan on joko ylimielisyyttä tai taitamattomuutta. Joka tapauksessa heti hakkuiden aloituksen jälkeen MH:lla oli selvillä, että luonnonsuojelujärjestöt eivät tule hyväksymään niitä. Oikea tapa olisi ollut pyytää osapuolet keskustelemaan ja tuomaan omat näkökantansa pohdittavaksi. Jääräpäisen hakkuupäätöksen sijaan MH olisi voinut siirtää hakkuunsa seuraavaan kohteeseen (niitä varmasti on varalla) ja lykätä toimenpiteitään ensi syksyyn. Kesän aikana olisi voitu inventoida alueen lajisto, jotta ei tule vahingossa rikottua lakeja esimerkiksi uhanalaisten lajien kohdalla.

Tällaisten arvokkaiksi arvioitujen alueiden hakkuissa MH:n tulisi olla erityisen varovainen. Liperinsuolta on jo hajahavaintoja indikaattorilajeista, ja suurella todennäköisyydellä sieltä voi löytyä myös uhanalaisia lailla suojattuja lajeja. Näiden inventointi on hakkaajan vastuulla eikä ulkopuolisten lajiharrastajien. Metsähallitus ei voi vetäytyä vastuusta ilmoittamalla, että tiedossa ei ole uhanalaishavaintoja, jos lajeja ei ole edes inventoitu.

Laaditun hks:n mukaan alueella on merkitystä läheisten ls.alueiden tukialueena, mutta "ympäristömetsä"-status vähentää hakuita alueella vain vajaan 100 kuution verran eli alle hehtaari kaikkiaan yli 1600 hehtaarin alueella. Sillä ei luonnon kannalta liene mitään merkitystä, joten Liperinsuon nimeäminen ympäristöarvometsäksi tavanomaisen talousmetsästatuksen sijaan vaikuttaa "viherpesulta".

Tilannetta ei ole vielä menetetty, mutta hakkuiden jatkuessa suunnitellusti, viikon kuluttua asialla on enää periaatteellinen merkitys. Hakkuilla on jo tuhottu suuri osa Liperinsuon metsistä. Sen tähden odotan vastausta näihin asioihin mitä pikimmin.

Vastausta odottaen,

Kimmo Kumpulainen
Kainuun luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja
Metsähallituksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun neuvottelukunnan jäsen