Toinen kirje Metsähallitukselle
Hyvää päivää uudemman kerran!
Olen odottanut vastausta edelliseen viestiini, mutta
turhaan. Odotan edelleen vastauksia Liperinsuon hakkuiden
epäkohtiin. Odotin Metsähallitukselta myös esitystä
kiistan ratkaisuksi, mutta en tarkoittanut poliisia, vaan
keskustelutilaisuutta. En olisi odottanut nykypäivänä enää
tällaista reaktiota, keskustelemalla asioihen saadaan
rauhanomainen ratkaisu, jonka tulisi olla kaikkien
intresseissä.
Metsähallitus hoitaa valtion (eli meidän kaikkien) metsiä,
joten sillä on velvollisuus kuulla myös
kansalaisjärjestöjen mielipiteitä. Puolangan Liperinsuo on
ollut luonnonsuojelujärjestöjen listalla korkealla jo
pitkään, ja Metsähallituksella asia on täytynyt olla hyvin
tiedossa. Siihen nähden hks:n laatiminen ilman paikallisen
ls-piirin kuulemistakaan on joko ylimielisyyttä tai
taitamattomuutta. Joka tapauksessa heti hakkuiden
aloituksen jälkeen MH:lla oli selvillä, että
luonnonsuojelujärjestöt eivät tule hyväksymään niitä.
Oikea tapa olisi ollut pyytää osapuolet keskustelemaan ja
tuomaan omat näkökantansa pohdittavaksi. Jääräpäisen
hakkuupäätöksen sijaan MH olisi voinut siirtää hakkuunsa
seuraavaan kohteeseen (niitä varmasti on varalla) ja
lykätä toimenpiteitään ensi syksyyn. Kesän aikana olisi
voitu inventoida alueen lajisto, jotta ei tule vahingossa
rikottua lakeja esimerkiksi uhanalaisten lajien kohdalla.
Tällaisten arvokkaiksi arvioitujen alueiden hakkuissa MH:n
tulisi olla erityisen varovainen. Liperinsuolta on jo
hajahavaintoja indikaattorilajeista, ja suurella
todennäköisyydellä sieltä voi löytyä myös uhanalaisia
lailla suojattuja lajeja. Näiden inventointi on hakkaajan
vastuulla eikä ulkopuolisten lajiharrastajien.
Metsähallitus ei voi vetäytyä vastuusta ilmoittamalla,
että tiedossa ei ole uhanalaishavaintoja, jos lajeja ei
ole edes inventoitu.
Laaditun hks:n mukaan alueella on merkitystä läheisten
ls.alueiden tukialueena, mutta "ympäristömetsä"-status
vähentää hakuita alueella vain vajaan 100 kuution verran
eli alle hehtaari kaikkiaan yli 1600 hehtaarin alueella.
Sillä ei luonnon kannalta liene mitään merkitystä, joten
Liperinsuon nimeäminen ympäristöarvometsäksi tavanomaisen
talousmetsästatuksen sijaan vaikuttaa "viherpesulta".
Tilannetta ei ole vielä menetetty, mutta hakkuiden
jatkuessa suunnitellusti, viikon kuluttua asialla on enää
periaatteellinen merkitys. Hakkuilla on jo tuhottu suuri
osa Liperinsuon metsistä. Sen tähden odotan vastausta
näihin asioihin mitä pikimmin.
Vastausta odottaen,
Kimmo Kumpulainen
Kainuun luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja
Metsähallituksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun
neuvottelukunnan jäsen