1. Taustaa

Perinnemaisemat ovat maaseutumme helmiä. Olennainen osa perinnemaisemia ovat lajistoltaan rikkaat perinnebiotoopit: kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Maatalouden suurten muutosten myötä 1900 -luvulla perinnebiotoopit vähenivät niin, että alueita on enää jäljellä vain prosentti sadan vuoden takaisesta tilanteesta

Suomen ympäristökeskus kartoitti vuosina 1992-1998 lähes 4.000 arvokasta perinnemaisemaa, joiden kokonaispinta-ala oli noin 19.000 hehtaaria. Puolet alueista on hoidon piirissä, joko laidunnuksessa tai muiden hoitotoimien kohteena. Hoitamattomia perinnebiotooppeja uhkaa umpeenkasvu ja luonnonarvojen hiipuminen.

1.1. Uhanalaiset lajit

Perinnebiotoopit ovat kasvi- ja eläinlajistoltaan monimuotoisimpia luontotyyppejämme. Suomen uhanalaisista eliölajeista 22 prosenttia eli 338 lajia elää perinnebiotoopeilla. Parhaimmillaan perinnemaisemat ovat silmiä hiveleviä kukkaketoja ja perhosparatiiseja.

Kun laiduntaminen tai niitto lopetetaan alueilta, kookkaat heinät ja vesakko valtaavat elintilaa matalilta ja valoa suosivilta niittykasveilta. Arvokkaita kasvilajeja voi hävitä alueilta jo 5-10 vuoden sisällä hoidon loppumisesta.

Perinnemaisemien hoitoon on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä, ympäristöhallinnon ja Metsähallituksen toimet sekä Luonnonsuojeluliiton ja muiden kansalaisjärjestöjen talkoot ja hankkeet ovat auttaneet säilyttämään arvokkaita perinnebiotooppeja. Toimenpiteitä tarvitaan edelleen lisää.

2. Hankkeen tavoitteet

Hankkeessa hoidetaan umpeutuvia perinnemaisemia.

Hankkeen tavoitteena on

• vaalia maisemaa ja alueiden kulttuurihistoriallisia arvoja sekä elvyttää luonnon monimuotoisuutta,
• välittää myönteistä luonnonsuojeluviestiä suurelle yleisölle sekä
• lisätä perinnemaisemien hoidon näkyvyyttä.

Tähänastiset kokemukset perinnemaisemien hoidosta ovat olleet monin tavoin myönteisiä. Perinnemaisemien hoito on esimerkki positiivisesta luonnonsuojeluhankkeesta, joka miellyttää yhtä lailla niin maanomistajia, järjestöjä, kuntia ja muita viranomaisia, rahoittajia kuin paikallisia asukkaita ja lomailijoita.

3. Toimenpiteet ja toteutus

Luonnonsuojeluliittoon kuuluu 15 alueellista luonnonsuojelupiiriä, joilla on jäseninään yli 200 paikallisyhdistystä. Tavoitteena on, että jokainen piiri nimeäisi 1-4 arvokasta perinnemaisemaa ns. kummikohteikseen, joiden hoidosta piiri vastaa yhdessä paikallisyhdistysten kanssa.

Yli puolella luonnonsuojeluyhdistyksistä on käytännön kokemusta talkoovoimin järjestetystä perinnemaisemien hoidosta. Vankkaa paikallista kokemusta ja tuntemusta hyödynnetään hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kohteita voidaan hoitaa myös yhteistyössä kyläyhdistysten ja muiden yhteisöjen kanssa.

Hankkeelle palkataan osa-aikainen valtakunnallinen koordinaattori, jonka tehtävänä on kartoittaa piirien tilanne, koordinoida ja tiedottaa sekä avustaa piirejä hankkeen aluetason käynnistämisessä ja toteutuksessa.

Piirit valitsevat hoidettavat kummikohteet sekä suunnittelevat hoitoa yhteistyössä paikallisyhdistysten, alueellisten ympäristökeskusten ja maanomistajien kanssa.

Lähtökohtina hoidettavien kohteiden valinnalle ovat perinnebiotoopin nykytila, lajisto ja sijainti. Valinnassa suositaan lajistoltaan arvokkaita, umpeutuvia ja pienialaisia kohteita, jotka sijaitsevat näkyvällä paikalla, mahdollisesti raideliikenteen läheisyydessä.

Kummikohteiden hoidon suunnittelun ja toteutuksen sekä tiedotuksen piireissä hoitaa palkallinen vastuuhenkilö. Luonnonsuojeluliiton piireissä toimiville osa-aikaisille aluetyöntekijöille voidaan tarjota lisätyöaikaa hankkeen myötä.

Käytännön hoitotyö tehdään etupäässä talkoovoimin. Joissakin tapauksissa piirit voivat myös palkata työttömiä työnhakijoita kunnostamaan kohteita, jolloin työvoimahallinnon palkkatuki kattaa valtaosan palkkauskustannuksista.

Hoito toteutetaan perinteisin menetelmin. Siihen kuuluu niittoa, niittojätteen haravointia ja poiskorjuuta, alueiden muuta siistimistä ja mahdollisesti vesakon raivausta. Uhanalaisten kasvilajien esiintymiä hoidetaan muun muassa kitkemällä rikkaruohoja lajien kasvupaikkojen ympäriltä. Suositeltavin aika hoitotoimille on elokuu, jolloin lintujen pesimäkausi on ohi ja valtaosa niittykasveista on jo kukkinut.

Kohteiden hoitotoimet voivat kestää yhdestä päivästä pariin kuukauteen. Perinnemaisemien hoidossa tärkeintä on jatkuvuus, sillä parhaimmat tulokset saavutetaan usein vasta muutaman vuoden päästä hoidon aloittamisesta. Hankkeen tavoiteltava toimintakausi on vähintään 2-3 vuotta.

Hankkeen aikana suunnitellaan myös alueiden jatkohoidon järjestämistä.

4. Markkinointiviestintä

Näkyvyyden lisäämiseksi hankkeelle suunnitellaan oma Matkalla maisemaan -logo, jonka aiheena voi olla esimerkiksi kukkaketo tai yksittäinen kasvi. Logoa voidaan käyttää hyödyksi valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti kaikessa hankkeeseen liittyvässä tiedottamisessa ja muussa aineistossa.

SLL:n piirit ja paikallisyhdistykset tiedottavat alueellisesti ja kutsuvat toimittajia seuraamaan kummikohteidensa hoitoa. Vakuuttavaa kuva-aineistoa saadaan kuvapareista ennen ja jälkeen alueen hoidon.

VR voi omissa asiakaslehdissään ja muussa markkinoinnissaan esitellä kummialueita, niiden lajistoa ja hoitoa.

Oheistoimintana hoitokohteille voidaan järjestää luontoretkiä mm. luonnonkukkapäivänä kesäkuussa.

5. Hankkeen kustannukset

Hankkeen kustannukset koostuvat palkkakuluista, jotka sisältävät osa-aikaisen valtakunnallisen koordinaattorin ja piirien työntekijöiden palkkauskulut sekä mahdollisesti alueiden kartoituksessa käytettävien asiantuntijoiden kulut. Koordinaattorin ja piirityöntekijöiden työllistämiä työntekijöitä lukuun ottamatta vuosittainen työaika on noin kaksi henkilötyövuotta, palkkakustannusten ollessa vuositasolla n. 60.000 euroa.

Lisäksi kuluja syntyy suunnittelusta ja alueiden hoitotyöstä matkakuluina, markkinoinnin ja tiedotuksen kuluja, puhelin- ym. toimistokuluja sekä työvälineiden ja varusteiden hankintakuluja.

Tavoitteena on, että piirit lainaisivat työvälineitä esimerkiksi alueellisilta ympäristökeskuksilta,. Lisäksi niitä joudutaan myös ostamaan. Hoitotyössä tarvittavia välineitä ovat mm. viikatteet, sirpit, heinäharavat ja -hangot, oksa- ja voimasakset sekä suojavarusteet ym. tarvikkeet.

Kokonaiskustannukset suhteutetaan ja tarkempi budjetti laaditaan hankkeen keston mukaan.

6. Yhteenveto hankkeen eduista

Hanke toteutetaan asiantuntevan ja vakiintuneen valtakunnallisen organisaation kautta.

Perinnemaisemien hoito on konkreettista luonnonhoitotyötä. Työn jälki näkyy maisemassa jo yhden päivän toimenpiteiden jälkeen maiseman avautumisena ja ”siistiytymisenä”.

Hankkeen myönteisiä vaikutuksia ovat myös

• kulttuurimaisemien säilyminen,
• perinnebiotooppien lajien elinolojen parantuminen: kasvillisuuden elpyminen hyödyttää myös monia muita lajeja mm. hyönteisiä
• sosiaaliset vaikutukset: työllistäminen, jos hanke palkkaa työttömiä; yhteisöllisyyden vahvistaminen, jos työ tehdään talkoilla,
• yhteistyöverkoston laajentaminen sekä
• imagoetu rahoittajalle.

Maisema-arvot ovat osa ympäristöystävällisen raideliikenteen markkinointia. Elävä maaseutu näkyy maisemasta. Kaunis maisema myös muistetaan. Monilla suomalaisilla on idyllisiä lapsuusmuistoja kukkivista niityistä, kesäisistä mansikkapaikoista ja heinän tuoksusta. Kunnostamalla perinnebiotooppeja palautetaan mennyttä maisemaa nykyhetkeen ja ylläpidetään myönteisiä mielikuvia osana suomalaisuutta.