Kuvattu 29.11.12. Suomen Luonnonsuojeluliitto / Mikko Maliniemi / Aviation Studio

STUK:in lausunto KaiELY:n äärimmäisen huonosta juoksutusluvasta joutuu erikoiseen valoon, kun STUK ei ollut tietoinen lähivesien saastumisen laajuudesta. Kun vesistöihin lasketaan tiheitä sulfaattipitoisia jätevesiä, tämä johtaa kerrostuneen alusveden ja sedimenttien huuhtoutumiseen eteenpäin vesistössä. Samalla hapen tulo alusveteen kiihdyttää happamoitumista. Tämä vapauttaa lisää raskasmetalleja ja myrkyllistä uraania sedimenteistä. SYKE on todennut vesissä olevan käynnissä luonnonvesille epänormaalin happamoitumisprosessin: mittaukset kertovat alle pH 4 arvoista. Marraskuun allasturman eli edellisen päästön rauta, alumiini, mangaani ja rikkiyhdisteet tulevat aiheuttamaan vakavan happamoitumisongelman - viimeistään jäiden sulaessa tai lisäjuoksutusten alkaessa.

Kainuun Luonnonsuojelupiiri huomauttaa, että kun Salmisessa on mitattu 600 mikrogramma/litra uraanipitoisuuksia, se vastaa Säteilyturvakeskuksen laskemaa noin 100 kg uraanipäästöä pohjoisen suuntaan, sekä mahdollisesti marraskuun jälkeen tulleita lisäpäästöjä. On kuitenkin huomattava, että STUK arvioi uskottavasti suuruusluokaltaan 1000 kg uraania joutuneen etelän suunnan vesistöihin marraskuun kipsisakkavuodon seurauksena. Nämä määrät ovat nyt vesissä ja sedimenteissä. http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/uraani/fi_FI/tilannearvio-talvivaara/

Salmisen tavoin Ylä-Lumijärvestä mitattiin satoja mikrogrammoja/litra uraania, ennen kuin järvi jäätyi paksuja metallipitoisia sedimenttejä myöten. Korkeita liukoisia uraanipitoisuuksia esiintyy myös sekä Lumijärvessä että todennäköisesti myös niillä suoalueilla ja jokivarsilla, joille kipsisakka-altaan vuotovettä tulvi. Näiden vesien, sedimenttien ja saastuneiden maiden puhdistaminen Salmisen ennallistamisen kanssa on tehtävä kiireellisesti.

http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/uraani/fi_FI/talvivaaran-kaivosalueen-vesistojen-uraani/

Kainuun Luonnonsuojelupiiri yhtyy STUKin näkemykseen, että lähivedet on puhdistettava. Tätä toimenpidettä edellyttää myös ympäristövahinkolainsäädäntö sekä äskettäinen Vaasan Hallinto-oikeuden päätös. Järvien puhdistaminen ”neutraloimalla”, eli äärimmäisen emäksiseksi säätämällä, on riskialtis menettely, joka voi johtaa uusien haitta-aineiden liukenemiseen (ammoniakki, rikkivety, orgaaniset aineet yms). Emässaostus järviin vain siirtää ongelman eteenpäin, kun sedimentit liukenevat myöhemmin tapahtuvassa happamoitumisessa. Talvivaara on kertonut pystyvänsä tyhjentämään lähijärvet, jolloin sedimentit voidaan poistaa. Mourunpuron 4-5 hehtaarin laajuisen saastuneen maa-alueen ennallistaminen ei riitä. On välittömästi pantava täytäntöön sekä Salmisen ja Salmisenpuron että Lumijoen ja siihen liittyvien saastuneiden lampi-, järvi- ja suoalueiden puhdistamistyöt.

Uraanin EU-lainsäädännön mukaisesti määritettävä ympäristönormi on kertaluokkia pienempi, kuin Talvivaaran poikkeusjuoksutuksessa käytetty raja-arvo tai saavutetut pitoisuudet. Talvivaaran täytyy puhdistaa vetensä kunnolla.

On valitettavaa, ettei viime kuukausia ole käytetty hyväksi virtavesien puhdistamisessa. Vettä on virranut Salmisesta Kalliojärveen ja Kolmisoppeen, joissa useiden vaarallisten aineiden pitoisuudet ovat nousseet ympäristön kannalta kestämättömille tasoille.

Ihmettelemme myös omatoimisuuden puutetta sekä tiedonkulkua viranomaisten välillä. Lausunnoissaan KaiELY:lle viranomaisten olisi pitänyt kuvailla mitä tietoja niillä oli Talvivaaraan velvoitetarkkailusta.

Säteilyturvakeskuksen toimesta Talvivaaran vesitalous on julistettu säteilyvalvonnan piiriin. Vesistöihin kertyneen uraanin myrkkyvaikutuksia ei ole arvioitu. Säteily- ja myrkkyvaikutusten erilaisuuden huomaaminen olisi nyt oleellista.

Kainuun luonnonsuojelupiiri

Johan Heino, pj Janne Kumpulainen, toiminnanjoht. Antti Lankinen, vpj, kaivosvastaava

Lisätiedot alla: Jari Natunen, Biokemisti, FT, p. 040-771 3781

Lisätietoja: Uraanin EU-lainsäädännön mukaisesti määritettävä ympäristönormi

Kainuun luonnonsuojelupiiri pitää mahdollisena, että STUKin uraanille määrittämä raja 10 mikrogrammaa litrassa voisi jossain määrin taata säteilyturvallisuutta. Kuitenkaan se ei ole kohtullinen raja tarkasteltaessa uraanin kaikkia ympäristövaikutuksia.

STUKin osaamiseen ja tehtäviin ei kuulu aineiden biokemiallisen ja ekologisen EU-lainsäädännön mukaisen ympäristöturvallisuuden määrittäminen. Tällöin tulee tarkastella korkeimpia haitattomaksi tiedettyjä tai arvioitavia pitoisuuksia huomioiden turvarajat ja saatavilla oleva tieto. Tällä perusteella voidaan arvioida Kainuun ja Savon luonnonvesille - joissa on alhainen luonnontausta - raja-arvo 0.1 mikrogrammaa/litra (tai alle), kuten on esitetty EU:n SCHER-tiedekomission raportissa sivulla 16.

Suurelle vesimäärälle esitetty 100-kertainen normi voi pahimmillaan tarkoittaa 2 x 90 miljoonan vesikuution laadun pilaamista entisen saastutuksen päälle. Tällä perusteella ensimmäisten lähtöpitoisuuksiltaan laimeiden vesien 2 mikrogrammaa/litra pitoisuus on myöskin kohtuuton ja lisää meneillään olevaa saastumista. Emäksellä saostetuista vesistä kaikkien pitoisuuksien tulee olla kokonaispitoisuuksia, koska väliaikaisesti saostuneet metallihydroksidikiintoaineet liukenevat happamissa vesissä.

Talvivaaran juoksutukset eivät ole välttämättömiä

Talvivaaran lisäjuoksutushankkeet entisten saasteiden päälle eivät ole kohtuullisia. Kuten Aluehallintoviraston selvityspyynnössä todetaan, Talvivaaralla tulisi olla vesivarastoallas vesitaseensa hallitsemiseksi. Vesien varastoiminen yhä väliaikaisesti louhokseen, varsinkin kun Talvivaaralla on taloutensa turvaksi vaihtoehtoinen louhinta-alue, on pienempi vahinko, kuin happaman uraani-metalli-cocktailin huuhtominen alas Oulujoen ja Vuoksen vesistöön.

Sulfaatin, uraanin ja raskasmetallien kunnollinen poisto, osin jopa radiumin poisto, käy teollisuuden standardimenetelmillä, kuten ettringite-saostuksella tai ioninvaihdolla hyvin kohtuullisilla kustannuksilla. Nämä ovat ympäristölainsäädännön edellyttämää parasta saatavilla olevaa teknologiaa.

Viranomaisten ei tule hyväksyä riittämättömän teknologian käyttöä ja siitä johtuvaa vesien pilaantumista. Talvivaara tavoittelee marginaalista säästöä ympäristön ja naapurien kustannuksella. Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt luonnolle turmiollisen juoksutushankkeen. Myönnetty lupa tullaan väistämättä kumoamaan. Kummankin osapuolen tulisi keskittyä nyt kestäviin ratkaisuihin.

Jari Natunen
Biokemisti, FT
040-771 3781