Kokonaisuutena etenkin useimpien harvinaisten ja uhanalaisten metsä- ja niittylajien tilanne heikkenee yhä, eikä ahdingon syvenemiskehitykseen ole näköpiirissä muutosta. Erittäin ja äärimmäisen uhanalaisia eliölajeja on maakunnassamme toista sataa, ja hävinneitä lajeja vaikeasti arvioitava määrä. Vain joillakin osa-alueilla on edetty parempaan suuntaan.

 Luontoa on tähänkin asti tuhottu pääasiassa vapaaehtoisesti. Siksi vapaaehtoinen suojelu ei näytä riittävän sen paremmin Keski-Suomessa esimerkiksi erittäin uhanalaisen järvitaimenen, kuin Saimaalla norpan suhteen.  Suomessa käytetään luonnon- ja ympäristönsuojeluun vain 0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun OECD:n maiden keskiarvo on 1,7 prosenttia.

Suurin ympäristöongelma maakunnassamme on moottoriliikenne, ja suurin luonnonsuojeluongelma metsätalouden valtavirta.

Maakunnassamme korostuvat soiden ahdinko, vesistöjen rehevöityminen ja ilmaston muuttaminen.

Metsät

Maakunnassa on noin 10 % Suomen puuvaroista 1,4 miljoonan hehtaarin alalla (80 % maa-alasta), mutta vain 2 % metsistä on osoitettu lakisääteiseen suojeluun. Pelkästään Äänekosken sellutehdas laajennoksineen syö pian maakunnan metsiä avohakkuuala-yksiköiksi "muunnettuna" lähes neliökilometrin vuorokaudessa, non 350 km2 vuodessa.

Joillakin Suomen alueilla 10 % metsiensuojeluasteeseen on jo päästy, ja toisaalla siihen pyritään. Silti Suomen metsälajien uhanalaistumista on saatu vain hidastumaan (Suomen metsät 2007 -raportti, MMM heinäkuu 2007). Keski-Suomen metsäluonnon tila  ei ole parempi, puhumattakaan eliölajien suotuisasta suojelutasosta.
    Hakkuumäärien nostaminen edelleen on ekologinen riski nykyisillä talousmetsien käsittelykeinoilla.

Maakunnassa on noin viidesosa Suomen paperi- ja kartonkituotannosta. Pelkästään UPM:n Jämsänjokilaakson tehtaat kuluttavat lähes 4 % Suomen sähkönkulutuksesta (2011, noin 80 % koko Helsingin alueen kulutusmäärään verraten; UPM onkin ydinvoiman suuromistaja), ja vastaavasti oleellisen osan maakunnan ekologisesti arvokkaista kuusimetsistä. Maakunnan yhä enemmän myös metsäluontoa kuluttava mutta yhä vähemmän työllistävä metsäteollisuus on yhä mm. merkittävä typen päästölähde ilmaan ja vesistöihin, ja käyttää myös polttoturvetta.

Jos hakkuut - puun käyttäjästä riippumatta- Keski-Suomessa lisääntyisivät vain reilulla 2 miljoonalla m3/v vuoden 2014 taasosta , voisi maakunnan metsien ja metsämaan yhteinen CO2-tase, ”kokonaisnieluvaikutus”, supistua jopa nollaan.

Metsien hakkuut, jopa avohakkuut, ulottuvat usein purojenkin partaalle. Silloin heikennetään ja toisinaan jopa tuhotaan luonnollisia ekologisia käytäviä, joita myöden lukuisat eliölajit kulkevat. Myös pienveden tila saattaa heikentyä. Löydä ja suojele omaa puroasi. Puroonhakkuita maakunnassa. 

Piirin tavoitteena on metsäohjelmansa (2004) mukaisesti, että metsäluonnon monimuotoisuutta ei tule ainoastaan säilyttää nykyisellä tasolla, vaan lajiston monimuotoisuutta tulee myös lisätä. Tavoitteena  on, että 10 % maakunnan metsistä osoitetaan suojeluun, aluksi 5 %. Maakunnassa yleisesti käytetty metsäsertifikaatti on muutettava ekologiselta kannalta paremmaksi (FSC).

Suot ja ilmastonsuojelu

Maakunnan alkuperäisistä soista,  350 000 hehtaaria, on ojitettu soita metsämaan luokkaan 85 %, joka on suhteellisesti maakuntien synkintä huippua. Alkuperäisistä soista on täällä suojeltu vain reilu prosentti, joka on vain kymmenes osa Suomen keskimääräisestä soidensuojeluprosentista.

Maakunnassa pyritään kasvattamaan turpeenpolttoa voimakkaasti  - siten tuhotaan myös vähiä soita. Esimerkiksi Vapo hakee lupia jopa luonnontilaisten riekkosoiden kaivuuseen maakunnassa. Keski-Suomi on maapallon soiden tuhoamisen yrittämiskeskus.

Maakuntaan on keskittynyt pääosa Suomen ja maapallon turpeenpolttoyrityksistä. Turpeen polton ilmastonmuutospäästöt Suomessa ovat peräti viidennes Suomen energiantuotannon ilmastopäästöistä (2010). Kolmannes Keski-Suomen energiantuotannon ilmastopäästöistä aiheutui turpeen käytöstä jo ennen Keljonlahden ja Korpilahden turvevoimaloiden käynnistymistä. UPM:n Jämsän tehtaiden ilmastopäästöt ovat turpeen polton vuoksi lähes puolet Keljonlahden surullisenkuuluisan turvevoimalan päästöistä.

Keskisuomalaisten keskimääräiset ilmastopäästöt energianhankinnasta ovat kymmenkunta tonnia vuodessa (CO2-ekv.) kun ilmaston kannalta kestävä taso KAIKKIA ILMASTOPÄÄSTÖJÄ on noin kaksi tonnia asukasta kohden vuodessa. Turpeenkaivuualaa vesiä kuormittavine päästöineen on maakunnassa keskimäärin noin 200 m2 jokaista asukasta kohti laskettuna (2011).

Turpeen poltto on heikentänyt myös maakunnan metsien hiilitasetta oleellisesti, myös pienentämällä metsien pinta-alaa.

Keski-Suomi ei saa jättää ilmastovelvoitteitaan turveteollisuuden ja sitä kannattelevien poliitikkojen armoille.

Piirin tavoitteena on, että turpeennosto ohjataan vain ojitetuille soille ja suopelloille. Ojittamattomat soidenosat ja niiden ympäristöt on suojeltava. Turpeenpoltosta on luovuttava vuoteen 2025 mennessä jo ilmastovaikutusten ja huoltovarmuuden vuoksi, aluksi kunnissa ja julkisella sektorilla. Soita on ennallistettava ja muodostettava ojittamattomat suojavyöhykkeet soiden reunametsiin.

Luonnonsuojelupiirimme kanta turpeenkaivuuseen jatkossa Keski-Suomessa.  Uhattuja soita Keski-Suomessa.

Vedet

Maakunnassa on sisävesiä noin 16 % koko alasta, noin 3 500 km2, joka on kymmenes osa koko Suomen vesialasta. Rantaviivaa on yli 14 000 km. Vesistöt ovat luonnontilassa sopeutuneet luonnonhuuhtouman tuomiin ravinnelisäyksiin. Maatalous on maakunnassa suurin vesistöjen mm. leväongelmia aiheuttava rehevöittäjä: peltopinta-ala supistuu vain noin prosentin vuodessa, mutta samalla viljely tehostuu ja uusi peltoja raivataan. Myös ilmastonsuojelun kannalta erityisen hankalia turvepeltoja on noin kymmenes osa peltoalasta. 

Pohjois-Päijänteen tila on parantunut, muttei riittävästi: enää ei ole paluuta luonnontilaan. Jyväskylän jätevedenpuhdistamo on kasvanut Suomen suurimmaksi pistemäiseksi typpikuormittajaksi  -nämäkin päästöt heikentävät vesien tilaa Pohjois-Päijänteellä. Maakunnan pienvesistä vain noin 1 % on enää luonnontilaisen kaltaisessa tilassa, kaikki muut vedet on on jo muutettu.

Piirin tavoittena on, että Pohjois-Päijänne ja muut vedet saadaan ekologisesti hyvään tilaan. On kuitenkin jo selvää, että yhteiskunta ei pysy aikataulussa (2015) paitsi maatalouden ja metsätalouden, myös turvetalouden ja sen ilmeisen alakanttiin arvioitujen ravinne- ja humuspäästöjen vuoksi. Metsä- ja turvetalouden jätevesien mittausmenetelmiä onkin parannettava oleellisesti, ja päästöjä vähennettävä voimakkaasti. Nenäinniemen puhdistamon fosforinpoistoteho on hyvä, mutta typenpoistoteho on saatava nopeasti 20 prosentista 60 prosenttiin, ja myöhemmin vähintään 70 prosenttiin. Vesienhoidon suunnitelmakaudella 2016-2021 on vesiensuojelutoimia jatkettava tehokkaasti.

Päijänne puhtaaksi - päästöt vähemmäksi! Arvioon Jyväskylän Nenäinniemen jätevedenpuhdistamon  typpikuormituksen kehityksestä Päijänteeseen ja mereen (pdf, 1,5 Mt).

Liikenne

Esimerkiksi kävely ja pyöräily eivät aiheuta haittoja juuri lainkaan, päinvastoin ne tuottavat suuret hyödyt, myös terveys- ja taloushyödyt. Moottoriliikenteen, etenkin yksityisen-, haitta-hyöty -tase on rajusti heikompi etenkin asutuskeskuksissa muiden muassa vaatimansa valtavan, muita toimintoja rajoittavan tilan ja kustannusten, ja aiheuttamansa melun, turvattomuuden, ilmastonmuuttamisen ja ilmansaasteiden vuoksi. Yksityinen moottoriliikenne, etenkin polttomoottoriliikenne, on suurin yksittäinen ympäristö- ja luonnonsuojeluongelmien aiheuttaja taajamissa ja niiden läheisyydessä, ja merkittävin haitta ja vaara muulle liikenteelle.

Piirin tavoite:  Pyöräilyn ja kävelyn kaltaiset liikennemuodot ovatkin joukkoliikenteen ohella ainoita liikennemuotoja joiden käyttöä voidaan ja tulee kasvattaa.

Melu ja hiljaisuus

Maakunnan vaurauden mukana lisääntynyt motorismi jättää yhä vähemmän luonnonalueita äänisaasteelta rauhaan. Moottoriajoneuvojen nopeuksien tehokkaampi rajoittaminen on merkittävä keino vähentää melua. Luonnonrauha-alueet ovat yhä kartoittamatta maakunnassa.
   Piirin tavoite on, että hiljaiset alueet ja ns. luonnonrauha-alueet kartoitetaan ja merkitään maakuntakaavaan.

Ilmansuojelu

Pölyongelmat ovat ongelma etenkin taajamissa, pääasiassa lisääntyneen motorismin vuoksi. Polttomotorismi on myös etenkin maaseudun eliöstöä, myös ihmistä, vaivaavien alailmakehän otsonipiikkien takana. Ongelmat ovat valtakunnallisia. Typpipäästöt muiden muassa energiantuotannosta heikentävät esimerkiksi uhanalaisten kääpien tilannetta.

Kiviainekset, sora

Kiviainesten, kuten soran ja ja kalliomurskeen kuluttaminen on yhä kasvussa. Maa-ainesten kaivuun ekologinen jalanjälki on valtava. Vaihemaakuntakaavan (Poski) mukaan kulutus kasvaisi yli 7 kuutiometriin asukasta kohden vuodessa, siis yli omakotitalon kokoiseen määrän kunkin elinaikana. Vuodesta 2008 vuoteen 2030 mennessä kaivettaisiin ja kuljetet­taisiin kiviaineksia 51,7 miljoonaa kuutiometriä. 
     Piirin tavoite on, että kaivuumäärät saadaan laskuun muiden muassa kaivuun, louhinnan ja kuljetusten aiheuttaman melun, pienhiukkasten ja ilmastonmuutosvaikutusten vuoksi.

Muuta

Piirin tavoitteena on, että eliölajien yhä jatkuvaa uhanalaistumista ei enää tapahtuisi. Kehitys on käännettävä päinvastaiseksi. Esimerkiksi ns. suurpetojen, liito-oravien, valkoselkätikan ja järvitaimenen ekologisesti kestävä kanta on saavutettava ja pidettävä. Jo ilmastonmuutoksen haittavaikutusten vähentämiseksi on ekologisesti arvokkaat suuralueet ja ekologisesti arvokkaat vyöhykkeet otettava huomioon ja merkittävä maakuntakaavaan.