Luontokohteita:                                     

• Isojärven kansallispuisto (Kuhmoinen) 
• Rotkojärvi (Palsina) 
• Synninlukko (Jämsä)
• Vororotti (Jämsä)
• Virmapyhä (Jämsä)
• Ryönit (Jämsänkoski)
• Säyrylänlehto (Himos)
• Rasuanniemi (Jämsänkoski)
• Juveninkoski (Partala)

Lintukohteita:

• Alhojärvi (torni)
• Lokalahti (torni)
• Olkkolanlahti (torni)
• Vilunen (torni)
• Jokisuu
• Jämsänjoki
• Takasenjärvi
• Päijänne
• Jämsänkosken kosket (Wanhan Witosen veneilyreitin varrella useita koskia)

Kansallispuisto Isojärvi

Isojärvi on ainoa yhdistyksemme toiminta-alueella oleva kansallispuisto. Vuonna 1982 perustettu Isojärvi (22km²) sijaitsee Kuhmoisissa. Alueen metsäiset mäkimaat ja kirkasvetiset järvet kuvastavat hyvin keskisuomalaista luontoa.Luonnon lisäksi kansallispuistossa suojellaan vanhoja kulttuuriperintörakennuksia. Kohteessa on paljon eri reitti mahdollisuuksia laavuineen ja tulentekopaikkoineen lyhyille päiväretkille tai yön yli kestäville patikka- tai melontaretkille.

Isojärvellä on myös tutustumisen arvoinen vanha Kalapirtti Luutsaaressa. Luutsaari on kesäisin lammaspaimenten asuinpaikkana. Käynnit Kalapirtille tulee sopia joko kansallispuiston oppaan tai Kalapirtin kannatusyhdistyksen kanssa.

Kansallispuistossa on opas kesäaikaan, muuten yhteydenotot Seitsemisen luontokeskukseen.

Alla yhteystietoja:

Isojärven opas (kesäaikaan) Puh. 0205 64 5272 seitseminen(at)metsa.fi Puh. 0205 64 5270

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/isojarvi/Sivut/Default.aspx

http://www.kalapirtti.fi/Luutsaaren_kalapirtti.html 

Rotkojärvi (27,5 ha, Natura2000-kohde)

Ainutlaatuinen maisemallisesti ja geologisesti arvokas rotkojärvi. Keski-Suomen komein rotkojärvi sijaitsee Jämsästä Kuorevedelle päin lähdettäessä Palsinantien varrella. Rotkojärvi kuuluu Jämsän seudulla oleviin kaakko-luode-suuntaisiin murrosjonoihin.Rotkojärven pohjoinen reunama, parin kilometrin mittainen jylhä kallioseinämä on korkeimmillaan 40m, liki kilometrin matkalla kaukana alhaalla siintää Ruuhijärvi. Ruuhijärvi on n.50m leveä järvi, joka on muotoutunut jäätikköjen kuluttamaan uomaan. Vesi on tummaa ja humuspitoista, Ruuhijärvi laskee luoteeseen Aittojärveen.

Luonnonsuojelu-alueella on metsämaan lisäksi lehtomaisia laikkuja. Haavat ja kolopuut antaa asiuinsijaa mm. liito-oraville. Kuivilla kallioilla kasvaa mm. kalliokohokkia.

Historiallinen maamerkki: Ristikivi, joka vuodesta 1449 määritteli satakunnan ja jämsän rajan. Kivi on vaativassa paikassa, pystysuoran jyrkänteen reunalla, lähellä rajamerkin sijaintipaikkaa on puhelinpylväs. Kivessä olevan ristin sakarat ovat n. 10cm.

Alueella ei ole merkittyjä polkuja, siksi kartta on tarpeen mukana. Palsinantien varrella kyltti Ruuhivuori. Auto jätettävä Palsinantien reunaan. Kyltiltä lähtevää polkua vaikea löytää, suunnista suoraan metsän laitaan, siellä polku ja merkit suojelusta. Jos haluat kiertää luoteisen kautta Ruuhijärven eteläpuolelle, jalkineeksi kannattaa valita saappaat.

Ajo-ohje: Jämsästä Seppolantietä n.10km, Heräkulma/Palsina kääntyy oikealle sitä n. 5-6 km matkaa kytin kohdalle.

Synninlukko (1ha, luonnonsuojelualue)

Synninlukko on yli 200m pitkä, leveys n. 50m , 10–20m syvä rotko eli (murroslaakso), madaltuu luoteispäässään korpijuotiksi.   Rotko on erillään pitkistä, Päijännettä halkovista, kaakko – luodesuuntaisista murrosjonoista, joista esim. seudultamme Tiirinselkä – Ruotsinsuo – Ruuhi- eli Rotkojärvi -murros. Kallioperä on karua, graniittista syväkiveä, yli 1800 milj. vuotta vanhaa, muinaisen vuorijonon ja Keski-Suomen graniittilaatan raja-aluetta.

Rotkossa vallitsee mereinen mikroilmasto, ns. rotkoilmasto: kesällä korkeat äärilämpötilat leikkautuvat. Myös ilman kosteus on avoalueita suurempi, mikä näkyy saniaisten yleisyytenä. Jyrkkä kallioseinämä yhdessä rotkoilmaston ja valuveden kanssa on oiva kasvupaikka monille sammalille. Rotkon mikroilmasto suosii lehtokasveja, joista mainittakoon lehtoarho, velhonlehti, käenkaali, metsäorvokki, oravan-, konnan- ja sudenmarja. Lohkareilla kasvaa rauhoitettu hajuheinä.

Synninlukon taruja 

Nimi 'lukko' tarkoittaa hämeen murteessa umpireunaista rotkoa, jämsäläisittäin 'rotti'. Synninlukko on nimenä sodan "syntejä" vanhempi ja viittaa syntymään, 'synnyinlukko'. Oletettavasti rotko on ollut jonkun vainoja pakoon paenneen henkilön syntymärotko.

Synninlukosta kulkee seudulla monia tarinoita. Hämyisten kallioiden suojissa on ollut hyvä turvapaikka piileskellä. Isonvihan aikaan se on ollut väestön yleinen piilopaikka. Rotkon pohjalla on lähde, josta on saatu juomavettä. Kerrotaan, että Synninlukon lähde on niin syvä, että kun mullikka putosi rotkon reunalta lähteeseen, se löydettiin myöhemmin Jämsänjoesta, hurjimpien tarinoiden mukaan peräti Päijänteeltä. Lähteen yhteyttä Jämsänjokeen ei ole todistettu. Rotko on aikanaan ollut lymypaikkana myös rosvoille ja henkipatoille. Tarinoiden mukaan rosvot ovat vaanineet maantien varressa matkalaisia ja ryöstäneet myös taloista viljaa ja karjaa.

Taruista on ollut runojen aiheeksi ja niitä on päätynyt mm. kuorolauluiksi. Alla eräs säkeistö Synninlukon taru: Artur H. Kiltti

”Tässä näen edessäni kalliorotkon karun;

kertokoon se Synninlukon synkeän tarun:
Jämsäläiset tottelivat Kaarle-kuningastaan.

Mut´ kasakoitten partiot syöksyi heitä vastaan.
Kirkonkylään yllättäen saapui vieras väki;

saalistivat omaksensa, minkä eessään näki,
ryöstivät ja polttivat he kylän monen kerran

päätteheksi surmasivat nuoren kirkkoherran.”

Huom.Polut alueella ovat helppokulkuisia.Vain rotkon reunoille kiipeävät polut ovat vaativia, mutta niitä ei ole pakko kulkea Reitin voi suunnitella niin että kiertää ensin rotkon reunan ympäri ja sitten menee rotkon pohjalle tutustumaan.Rotkon pohjalla kulkee muutama polku, joten reittiin saa vaihtelua.Pitkälle kevääseen/kesään alueen suoperäisyyden takia suositellaan jalkineiksi saappaita.

 Ajo-ohje: Pääskysmäentieltä käännytään Haarlantielle, siitä Synninlukontielle,n. 1 km eteenpäin, kyltti Synninlukko, kävelyä n.100m.

Vororotti (4ha, luonnonsuojelualue)

Keski-Suomen komein kuivalla maalla sijaitseva rotkovajoama ja - seinämä luolineen. Paikka sijaitsee vanhan Hämeen härkätien lähellä ja on kulttuurihistoriallisesti arvokas.Kalliomuodostelmasta voi nähdä "kivimiehen" pään, sekä löytää kalliojyrkänteeltä ns. kuppikiven, jossa 7 koloa. Nimensä mukaisesti yli sata vuotta sitten Vororotissa on piileskelty lain kouraa ja Isonvihan aikaan venäläiset olisivat sinne ryöstösaalistaan kätkeneet.Kapeassa tunnelissa voi tarkkasilmäinen vieläkin havaita nokisia jälkiä ryöväreiden nuotioista.

Maasto on vaativa. Kannattaa kiertää paikka sekä jyrkänteen reunoilla että alhaalla lohkareilla. Hyvät maastokengät jalkaan.

Ajo-ohje: n.11 km Jämsästä Tampereen tietä (9), viitta vasemmalle "Järvenpääntie", t-risteyksestä vasemmalle Vuorisjärventielle, aja n. 4km. Puinen kyltti Vororotti. 

Virmapyhä (suojelukohde)

Metsä voidaan luokitella ns. luonnosuojelualueen määritteen mukaisesti: vanha metsä. Näitä on Jämsän seudulla hyvin vähän jäljellä. Alueella kasvaa rehevää kuusikkoa ja järeitä kilpikaarnaisia mäntyjä. Jyrkkä pystyseinäinen kallio avaa maiseman Jämsänjoelle ja sen varrella luokiteltuun arvokkaaseen kulttuurimaisemaan.

Virmapyhä nimen alkuperästä on monta tarinaa. Eräs tarina: Kertonut suntio Nestor Salminen 1948, Jokivarren joulu 1979

Se tapahtui siihen aikaan, kun ei Jämsässä ollut vielä omaa pappia, eikä kirkkoa. Sysmästä tuli pappi kerran kuukaudessa pitämään kirkonmenoa Jämsän nykyisen kirkon paikkeille ja toimittamaan kaikki seurakunnalliset toimitukset. Eräänä sunnuntaina, kun pappi taas tuli Jämsään, aikoi Koskenpään perukoilta tulla nuoripari vihittäväksi. Mutta kun matka oli pitkä ja jalkaisin kuljettiin, niin pari myöhästyi. Pappi oli vähää ennen heidän saapumistaan ehtinyt lähteä veneellään Sysmää kohti. Silloin nuoret lähtivät kovalla vauhdilla soutamaan hänen peräänsä. Ja he saavuttivatkin papin Jämsänjoen leveimmällä paikalla. Nuoret huusivat ja viittoivat papin venettä pysähtymään. Sitten he kertoivat hänelle asiansa. Veneet laskettiin rantaan, ja pappi vihki nuoret. Sitten kumpikin vene kääntyi omille teilleen. Mutta siitä sai tämä paikka nimekseen Virmapyhä muistona virmasta (kovasta) takaa-ajosta ja pyhästä toimituksesta.

Nimi viittaa todellakin siihen, että vuorella on muinoin ollut jokin uskonnollinen merkitys, joko jämsäläisten palvontapaikka tai Jämsän vesille saapuneiden eränkävijäin uhrikirkko. Kerrotaan myös jämsäläisten sotaanlähtijäin vieneen vuorelle jokainen oman kivensä, jonka palatessaan kantoivat takaisin. Jäljelle jääneiden kivien lukumäärä kertoi kärsityt tappiot. Muistitietojen mukaan vuoren juurella on sijainnut myös Uhrilehto-niminen paikka. Tiettävästi vielä sysmäläiset ennen vanhaan kävivät Jämsän kirkossa ja vaihtoivat Virmapyhän juurella kirkkovaatteet ylleen.

Museorekisterissä on 3 merkintää: 2 muinaisista asuinpaikoista ja yksi muinaislöytö rautakautinen kirves.

Ajo-ohje: Valtatie 9:ltä Ruotsulantielle,sitten Turkinkyläntielle yhteensä n. 2km, paikka Jämsänjoen koillisrannalla. 

Jämsänkosken Ryönit (luonnonsuojelualue 6 ha)

Säyrylänlehto (Luonnonsuojelualue)

Säyrylän lehto on osittain suojeltu jo v. 1985. Pieni lehto on selviytynyt vuosien ympäristömuutoksista. Lajisto on pysynyt edustavana muutoksen paineesta huolimatta. Alue on pääosin saniaislehtoa, lajeina etupäässä hiirenporrasta ja kotkansiipeä. Alaosa lehdosta on kuusivaltaista ja yläosa lehtipuuvaltaisempaa mm. lehmusta. Pensas- ja kenttäkerroksessa esiintyy mm. näsiä, kevätlinnunherne, lehtokuusama, koiranheisi, mustakonnanmarja, velhonlehti, lehtopähkämö, lehto- ja kaiheorvokki sekä tähtitalvikki.

Ajo-ohje:Jätä auto Länsi-Himoksen parkkipaikalle. Lehto sijaitsee laskettelurinteiden ja Länsi-Himoksen huipulle johtavan tien välisessä rinteessä.

Rasuanniemi (Luonnonsuojelualue n.16 ha,Natura2000)

Rasuaniemi on viimeisimmän jääkauden aikana jään ja veden muodostama harju. Rasuanniemen harjun sekä lähellä olevat Raatosaaret (useampi pikku saari eteläpuolella) ja Jänissaari (isompi saari pohjoispuolella) kuuluvat Natura2000- alueeseen. Korkeimmillaan harjanne nousee 15m vedenpinnasta. Harjualueella on jääkauden jättämiä suppia ja eroosiotörmiä. Kasvillisuus on kuivan kangasmetsän kasveja mm. puolukkaa, variksenmarjaa. Vanhat männyt ovat kilpikaarnaisia ja osittain keloutuneita.  Rasuanniemen erikoisuutena ovat kauniit luonnontilaiset hiekkarannat poukamineen. Rannat on valittu v.1996 Suomen kauneimmaksi luonnontilaiseksi hiekkarannaksi. Luonnonsuojelualueella on myös muinaisjäännöksiä, kivikautinen asuinpaikka sekä 13kpl nykyään jo madaltuneita pyyntikuoppia. Rasuanniemi on maisemallisesti arvokas. Paikka on mainio päiväretkikohde.Tarina kertoo Eliel Saarisen soutaneen järvellä ja sen seurauksena hän ikuisti niemenkärjet 5mk seteliin v. 1909. 

Ajo-ohje: Riihijärventietä Hopsuun päin n.2 km ja käänny oikealle hiekkatielle. Aja Riihijärventien suuntaisesti kunnes tulee lähes 90-asteen mutka, käänny oik. ja aja Likopohjan kääntöpaikalle (tie päätyy). Jatka matkaa kävellen polkua pitkin n. 350m, olet opastaululla. Laavulle, jossa polttopuut on matkaa n. 600m ja niemenkärkeen liki 1km opastaululta.

Juveninkoski

Juveninkoski on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava vesiputous. Se saa vetensä alueella virtaavasta Nytkymenjoesta. Paikka kuuluu nykyisin Jämsän tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Koski on erityisesti kevättulvalla komea näky veden pauhatessa suurena kuohuna jyrkänteeltä alas 6-7 metriä. Kesälläkin koski on mukava vierailukohde putouksen jäädessä pensaiden ja lehtipuiden vihreään syliin. Putouksen alajuoksulle pääsee kesäisin vaativaa polkua pitkin. Talvella lumi ja jää saattaa estää sinne pääsyn. Partalan kyläyhdistys on kunnostanut ja siistynyt kosken ympäristöä, mm. parkkipaikka, infotaulu ja näköalatasanteen myllynkivi-levähdyspaikka ovat kyläläisten aikaansaannosta. 

Ajo-ohje: Jämsä-Tampere suunnasta (9-tieltä) Käänny Partalantielle. Aja n. 1,8 km olet Juveninkosken parkkipaikan kohdalla (oikealla puolella tietä). Opastaulu ja kyltti ohjaavat suoraan kosken partaalle. Kävelymatka n. 30m.

Nytkymejoen koskireitti: Nytkymen joessa on 9 eri koskea, joista siis Juveninkoski suurin, näyttävin ja helposti saavutettavin. 7 näistä koskista: Hukkalankoski, Kivelänkoski, Jopotinkoski, Sähäkänkoski, Juveninkoski, Kinkkikoski ja Jokelankoski kuuluvat Nytkymenjoen virtavesikunnostusalueeseen (ELY-keskus). Päätös tämän kunnostussuunnitelman tekemiseksi tehtiin v. 2006, ja v.2012 kunnostussuunnitelma oli valmis.