Tapahtumia ja ajankohtaista Kurkisuo Lausuntoja Luontopolut
Hallitus ja yhteystiedot Jäseneksi Linkkejä Postituslista


Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen muistutus Kaukasten Tapionkallion louhoshankkeesta (maa-ainesluvan ja ympäristöluvan osalta)

NCC Roads on hakenut maa-aineslupaa ja ympäristölupaa kiviainesten louhintaan Hyvinkään Kaukasissa (Ohkolan kylä) tilalta Tapiola (106-407-24-40). Kumpaakaan lupaa ei tule myöntää alla kerrotuista syistä.

Hankkeen hakemusasiakirjoista on hyvin vaikeata saada oikeata kuvaa. Koska suunniteltua ottoaluetta on siirretty hakuprosessin aikana, on osa hakemuksen liitteistä vanhan ottoalueen mukaisia, osa uuden. Näin ne ovat keskenään ristiriidassa ja harhauttavat asiakirjoihin tutustumista.

1. Lupahakemukseen liittyvien selvitysten puutteellisuus
Lupahakemukseen liitetyt selvitykset ovat puutteelliset, eikä niitä tule hyväksyä.

1.1 Meluselvitys
Meluselvitykseen perehtyminen on vaikeaa, koska hakemuksessa on kahdenlaisia melumallinnuskäyriä. Ympäristölupahakemuksessa Ilmeisesti värilliset käyrät ovat vanhentuneita, ja hakemuksen väliin (ei meluselvityksen yhteyteen) lisätty musta kopio se viimeisin versio. Maa-aineslupahakemuksessa logiikka on ilmeisesti toisin päin. Kahdenlaiset käyrät sekoittavat.

Meluselvityksen mukaan mallinnuksella on äänitasoksi lähimmän asunnon pihalla saatu impulssimaisuuskorjauksen jälkeen juuri 55 dB (51–52 dB + impulssimaisuuskorjauksena käytetty 3 dB). Oletusarvojen muuttuessa, tämä arvo ylittyy. Tosin enää ei voi muutosten jälkeen olla varma, onko meluselvityksen teksti yhtenäinen viimeisimmän mallinnuskäyrän kanssa. Tekstissä ilmoitettuja oletusarvoja on syytä tarkastella kriittisesti seuraavista syistä:
- Meluselvityksessä etäisyydeksi lähimpään asutukseen on ilmoitettu 350 m, vaikka etäisyys hakemuk¬sen mukaan on 300 m.
- Melumallinnuksesta on jätetty kuorma-autoliikenteen vaikutus kokonaan pois. Kuitenkin murskaamon ympäristölupahakemuskaavakkeessa todetaan, että murskaamo ei ole toiminnassa suurin melunlähde, vaan ulos lähtevä myyntiliikenne.
- Keskiäänitaso on laskettu ajalle 7-22 (15 h), vaikka hakija hakee murskaamolle lupaa 6-22. Valtioneuvoston päätös asettaa ajalle 22-6 keskiäänitasoksi 50 dB.
- Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (Vnp 993/ 92) ilmoittaa impulssimaisuuskorjaukseksi 5 dB. Impulssimaisuuskorjauksena on käytetty 3 dB:a, koska meluselvityksen mukaan impulssimelua esiintyy vain 7 h/ vrk. Kuitenkin hakija ilmoittaa liitteessä Kaukaan louhosalueen kivenmurskaamo (Ympäristölupahakemuksen liite louhinta ja louheen murskaus), että murskaamon aiheuttama melu on selvästi impulssimaista. Murskaamolle on haettu lupaa 6-22 (16 h) (vrt. edellä.)
- Koska suunnitellun louhoksen ympärillä on loma-asuntoja, tulisi vertailuarvona olla 45 dB, eikä 55 dB. Tätä vaatisi myös se seikka, että kyseinen alue on sekä Hyvinkään, että Mäntsälän meluselvityksissä kartoitettu hiljaiseksi alueeksi ja on osa kartoitettua suurta yhtenäistä Ridasjärven-Hirvihaaran metsämannerta.
- Oletuksena mallissa on käytetty kasvillisuuden vaimennusvaikutusta. Meluselvityksen jälkeen on alueella tehty metsänharvennus, joka vähentää kasvillisuuden vaimennusta ja vaikuttaa oletusarvoihin.
- Meluselvityksessä on keskitytty vain melutason mallinnukseen, eikä siinä arvioida mitenkään me¬lun häiritsevyyttä hiljaisessa äänimaisemassa. Melumallintajat eivät ole selvittäneet, että kyseessä on hiljaiseksi alueeksi kartoitettu alue, ainakaan tällä ei ole ollut mitään merkitystä tehtyyn melusel¬vitykseen. Melututkimuksessa todetaan, että räjäytyksen kesto on alle sekunnin, samalla jätetään kuitenkin mainitsematta räjäytysten varoitusäänimerkki, ja joka on tarkoituksellisesti huomiota herättävä, ärsyttävä ja toistuva. Toistuessaan useita kertoja se voidaan kokea erittäin häiritseväksi meluksi lähitaloissa. Myöskään kuorma-autoliikenteen melua louhosalueen ulkopuolella ei ole arvioitu, vaikka suunniteltu tielinjaus kulkee pihan läpi ja kapeaa yksityistietä suoraan tiessä kiinni olevien talojen ikkunoiden ohi.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä meluntorjunnasta (22.5.2006) todetaan, että tutkimusten mukaan 2-15 % kokee erittäin häiritsevänä melun jonka keskiäänitaso on 55 dB. Periaatepäätöksen mukaan melutason ohjearvojen soveltamiskäytännössä on ongelmia. Keskiäänitaso ei kaikissa tapauksissa kerro riittävästi melun haitallisuudesta, vaan melua tulisi tarkastella myös muita tunnuslukuja käyttäjien. Joissain maissa (mm. Ruotsi ja Tanska) onkin ohjearvoja asetettu keskiäänitasojen ohella myös enimmäisäänitasolle. Kahteen eri tunnuslukuun perustuvat ohjearvot kuvaavat valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan melunhaittoja kattavammin kuin pelkkään keskiäänitasoon perustuvat.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan 55 dB keskiäänitaso ei ole tavoitetaso, vaan tavoitteena tulisi olla ohjearvoja alemmat melutasot. Tapionkallion meluselvityksessä on toimittu juuri päinvastoin: 55 dB on asetettu tavoitetasoksi tietyssä pisteessä ja sen jälkeen on oletukset asetettu sen mukaiseksi, että melumallinnuksen keskiäänitaso on saatu juuri ja juuri samaksi kuin kyseinen suurin sallittu äänitaso.

Äänimaiseman tärkeydestä ja melun haitallisuudesta Valtionneuvoston periaatepäätöksessä meluntorjunnasta (22.5.2006) todetaan, että melu vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmiseen. Melun taso ja luonne saattaa johtaa mm. kielteisiin tunteisiin tai vaikuttaa ajattelu- ja havaintotoimintoihin, kuten oivaltamiseen, oppimiseen, muistiin ja ongelmien ratkaisukykyyn. Melulla voi olla myös muita fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Se voi aiheuttaa stressiä tai erilaisia toimintahäiriöitä.

Terveysvaikutusten lisäksi melu heikentää ympäristön laatua ja viihtyisyyttä monin tavoin. Vaikka meluherkkyys vaihtelee yksilöistä toiseen, väestötasolla melun haitalliset vaikutukset on kiistatta todettu. Lisäksi todetaan, että melutasoja koskevat ohjearvot eivät vielä sellaisenaan takaa laadullisesti hyvää ääniympäristöä, vaan tavoitteena tulisi olla ohjearvoja alemmat melutasot. Periaatepäätöksessä todetaan vielä, että tutkimustietoa melun haitallisista vaikutuksista tarvitaan lisää, että kansalaisilla, viranomaisilla ja eri toiminnanharjoittajilla olisi käytettävissä riittävästi tietoa melusta, sen torjumisesta ja vaikutuksista. Ympäristöministeriössä onkin valmisteilla meluntorjunnan tutkimusstrategia alan tutkimuksen edistämiseksi ja tason kohottamiseksi.

1.2 Luontoselvitys
Lupahakemukseen liitetty luontoselvitys on puutteellinen, eikä sitä tule hyväksyä. Koska suunniteltua louhosaluetta on siirretty hankkeen aikana, on käynyt niin, että luontokartoitus on tehty pääasiassa alueella, johon suunniteltu louhos ei hakijan viimeisimpien ottamissuunnitelmien mukaan ole tulossa, ja itse suunnitellun louhoksen alue on jäänyt pääosin kartoittamatta, kuten luontoselvityksen liitekartasta selviää.

Luontoselvitykseen liittyvä ainoa maastokäynti on tehty lokakuussa, jolloin esimerkiksi alueen eläimistöstä ei ole voinut saada oikealaista kuvaa. Eläimistöä ei luontoselvityksessä olekaan kartoitettu. Alueella on lepakkokolonioita, joista on ilmoitettu Hyvinkään kaupungin ympäristöpäällikölle ja Uudenmaan ympäristökeskukseen. Lepakkoinventointia ei Hyvinkään alueella vielä ole tehty. Luontoselvitykseen liittyen tulisi Tapionkalliolla ja lähialueilla kartoittaa myös eläimistö (esim. linnut, perhoset, käärmeet ja sisiliskot)

Uudenmaan vaihekaavaa varten on kartoitettu Uudenmaan suuret yhtenäiset metsä¬alueet. Yhteensä näitä metsämantereita löytyi koko Uudeltamaalta 13. Tapionkallio on osa kartoitettua Ridasjärven-Hirvihaaran suurta yhtenäistä metsämannerta. Laajan metsäalueen säilyminen on tärkeää eläinten vaellusreittien kannalta. Tapionkallion lähialueella on tavattukin mm. suurpetoja. Mahdollinen louhos rikkoisi tätä metsäaluetta.

Hyvinkään meluselvityksessä Tapionkallio ja sen lähialue on kartoitettu hiljaiseksi alueeksi, jolla ihmisen aiheuttamat häiriöäänet jäävät alle 30 dB. Mäntsälän meluntorjuntaohjelmassa 2006–2010 on myös Tapionkallion Mäntsälän puoleinen alue kartoitettu hiljaiseksi alueeksi, pääasiassa luonnonrauha-alueeksi, jolla ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ovat satunnaisia ja vähäisiä, osin maaseutumaiseksi hiljaiseksi alueeksi. Kyseinen hiljainen alue jatkuu myös Tuusulan puolelle Keravanjoen kanjonin Natura-alueelle, mutta Tuusulassa ei hiljaisia alueita ole vielä kartoitettu. Meluselvitysten on määrä ohjata alueiden maankäytön suunnittelua sekä Hyvinkäällä, että Mäntsälässä. Mahdollinen louhos tärvelisi alueen hiljaisuuden.

Alueen luokittelu suuren metsämantereen osaksi ja hiljaiseksi alueeksi tulee käsitellä ja arvottaa luontoselvityksessä.

1.3. Pinta- ja pohjavesien perustilaselvitys
Pinta- ja pohjavesien perustilaselvitys on riittämätön, eikä sitä tule hyväksyä.

Pintavedet
Pintavesitarkkailussa on näytteitä otettu neljästä ojasta. Yksi näistä ojista (nro 4) on sellainen, josta todetaan, ettei se ole yhteydessä louhosalueeseen. Toisaalta taas oja (nro 5), joka johtaa Ullamäen pohjavesialueelle on jätetty tutkimatta. Suunnitelman mukaan tämä oja on ottamisalueen pohjaveden päävirtaussuunta.

Pohjavedet
Suunnitelmassa todetaan, että louhosalue ei ole pohjavesialuetta. Samalla jätetään kertomatta, että louhosalueen välittömässä läheisyydessä Kivistöntien toisella puolella on Ullamäen pohjavesialue, joka on suoraan yhteydessä Tuusulan vedenhankintaa varten tärkeään Santakosken pohjavesialueeseen. Ullamäen pohjavesialueella johtaa louhosalueelta oja (nro 5). Nämä pohjavesialueet on käsiteltävä pohjavesiensuojelusuunnitelmassa.

Lupahakemuksen maisemointisuunnitelmassa todetaan, että ottamisalueen pohja on ottamistoiminnan jälkeen rikkonainen ja johtaa hyvin vettä, jolloin osa pintavesistä painuu syvemmälle kallioperään. Tällöin päästöt lähikaivoihin ovat mahdollisia. Myös päästöt Kivistöntien eteläpuoliseen Ullamäen pohjavesialueeseen ovat mahdollisia. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton.

Ympäristösuojelulain mukaan myös kallioperässä oleva vesi on pohjavettä. Vaikutuksia kalliopohjaveteen ei ole arvioitu.

Kaivotutkimuksista useat paikalliset asukkaat ovat kertoneet, että heidän kaivoaan ei ole tutkittu. Tämä selviää myös kaivokorteista. Asukkaat ovat myös kertoneet, että heille ei ole ilmoitettu kaivotutkimuksesta, ja että heidän kaivojaan on tutkittu ilman heidän lupaansa.

1.4. Muut liitteet
Hakemuksen liitteet ovat puutteelliset ja osin ristiriidassa keskenään. Koska suunniteltua ottamisaluetta on siirretty hakuprosessin aikana, on osa karttaliitteistä harhaanjohtavia ja louhos merkitty niissä väärään paikkaan. Tämä vaikeuttaa aineistoon tutustumista ja aiheuttaa ristiriitoja.

Lupahakemuksessa murskaamon toiminta-ajaksi on suunniteltu kello 6-22. Suunniteltu aika on kohtuuton.

Liite: Kaukaan louhosalueen kivenmurskaamo (Ympäristölupahakemuksen liite louhinta ja louheen murskaus)
Hakijan liitteessä Kaukaan louhosalueen kivenmurskaamo (Ympäristölupahakemuksen liite louhinta ja louheen murskaus) todetaan kaikesta hyvin ympäripyöreästi mitä voidaan tehdä esimerkiksi pölyn leviämisen estämiseksi tai mitä aiemmissa tapauksissa on tehty, tai ”mahdollisuuksien mukaan”, ”työt pyritään lopettamaan” ”voidaan kastella” ym. Liitteessä tulee selkeästi kertoa miten toimitaan, ja toimia sen mukaan. Kyseinen liite ei ole toiminnan kuvaus, vaan menneiden toisintojen referointikokoelma ja kokoelma mahdollisuuksista miten voitaisiin toimia, mutta kuitenkaan ei sitouduta mihinkään.

Hakija on kehunut suunnitellulla ottoalueella olevan kiven laatua. Kuitenkin hakija toteaa liitteessä, että POSKI projektin loppuraportin mukaan alueella on rakentamiseen soveltuvia kiviaineksia ja laadultaan heikkoja kiviaineksia.

Liitteessä todetaan, että alueelle johtavien teiden pölyämistä voidaan vähentää (jälleen ehdollinen sanamuoto) kastelemalla ja harjaamalla teitä. Alueelle johtavat tiet ovat sorateitä. On vaikea kuvitella soratien harjaamisen vähentävän pölyämistä.

Vedensaannin todetaan olevan ongelmallista (…yleisellä tasolla) ja käytettävän kasteluveden määrän rajallisen. Siten tässäkin pölyntorjunnasta kertomisen jälkeen todetaan suunnilleen, että se ei taida oikein onnistuakaan.

Pölyn leijumisesta ja partikkelikoosta tulee tehdä arviot. Pölyleijumat voivat pysyä ilmassa pitkään ja levitä laajalle, minkä vuoksi niillä voi olla hyvin haitallinen vaikutus ihmisiin ja luontoon.

1.5. Maisemointisuunnitelma
Maisemointi on suoritettava siten, että alueen käyttö ihmisiltä ja eläimiltä ei esty. Tämä vaatii otto¬suunnitelman kaltevuustasojen loiventamista niin, että turva-aitoja louhoksen reunoille ei tarvita. Aidat eivät kuulu metsäluontoon, vaan rikkovat maiseman. Toisaalla Kaukasten lähialueella haetaan nyt ympäristölupaa jätemassojen läjittämiseen vanhalle louhosalueelle, jotta jyrkänne saataisiin loivennettua. Tällainen tarve tulee ennakolta estää tarpeeksi loivalla louhinnalla.

2. Lainsäädännölliset perusteet maa-ainesluvan ja ympäristöluvan epäämiselle
Maa-aineslupaa ja ympäristölupaa Tapionkalion louhoshankkeelle ei voida myöntää seuraavin lainsäädännöllisin perustein.

2.1. Tieyhteys ja naapuruussuhdelaki
Kyseiseltä louhospaikalta ei ole tieyhteyttä yleiselle tielle.

Hakemuksessa todetaan ohimennen, että kalusto viedään louhosalueelle Kivistöntien kautta. Liitteessä Kaukaan louhosalueen kivenmurskaamo (Ympäristölupahakemuksen liite louhinta ja louheen murskaus), hakija ilmoittaa, että koko ensimmäisen toimintavuoden ajan työkalusto-, murskat- yms. liikenne hoidetaan alueelle johtavaa yksityistietä pitkin. Ilmeisesti tämä tarkoittaa Kivistön yksityistietä ja sieltä olevaa yhteyttä suunnitellulle ottamisalueelle. Kivistön yksityistien tiekunta on kuitenkin kieltänyt tiensä käytön suunnitellulta louhosliikenteeltä. Myös maanomistaja, jonka tilan kautta kulkuyhteys suunnitellulle louhosalueelle Kivistöntieltä johtaa, on kieltänyt tiensä käytön louhosajolta. Tieyhteys on tehty vain metsätalouskäyttöön.

Hakija on esittänyt varsinaisen myyntiliikenneyhteyden tekemistä Vanuntien kautta. Vanuntien tiekunta on kuitenkin myös kieltänyt tiensä käytön mahdolliselta louhosajolta. Tien kunto ei kestä raskasta liikennettä ja turvallisuutta tiellä on mahdoton varmistaa. Suunniteltu täysperävaunullisten kuorma-autojen reitti kulkisi Savelan tilan pihan lävitse, talon ja navetan välistä, mikä on aivan kohtuutonta ja naapuruussuhdelain 17 §:n ja 18 §:n vastaista.

Naapuruussuhdelain 17 §:n mukaan naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle ei saa aiheutua toiminnasta kohtuutonta rasitusta. Kohtuuttomaksi rasitukseksi on katsottu myös jatkuva kuorma-autoliikenne, joka ei tapahdu yleisellä tiellä.

Täten myös täysperävaunullisten kuorma-autojen kulkeminen Vanuntien kautta on naapuruussuhdelain 17 §:n ja 18 §:n vastaista. Maa-aineslain kuulemistilaisuudessa hakija ilmoitti, että laskennallinen ajotiheys olisi 2 autoa tunnissa. Hakemuksen liitteessä Kaukaan louhosalueen kivenmurskaamo (Ympäristölupahakemuksen liite louhinta ja louheen murskaus) on hakija kuitenkin arvioinut päivittäiseksi ajoneuvomääräksi 30 ajoneuvoa ja kesäaikaan (touko-kesäkuu, elo-syyskuu) kaksinkertaisen määrän, eli 60. Tämä tekee kesällä 6 ajoneuvoa tunnissa ja koska ajoneuvot kulkisivat molempiin suuntiin, tarkoittaisi tämä 12 ajoa tunnissa, eli ajoneuvon kulkemista 5 minuutin välein.

Koska kuljetukset eivät tapahdu tasaisin väliajoin, tulisi esimerkiksi aamuisin tiellä olemaan ruuhkaa, eikä vaaratilanteita voisi välttää, koska Vanuntiellä eivät kuorma-autot mahdu sivuuttamaan toisiaan. Ruuhkaisin kuljetusaika sijoittuisi kesään, jolloin koululaiset lomailevat. Myös aikuisten lomat osuvat tälle ajalle. Täten hakijan kuulemistilaisuudessa esittämä väite, että ihmiset ovat töissä kuljetusten aikaan, ei myöskään pidä paikkaansa.

Vanuntien varrella on myös HCN huunan mielenterveyskuntoutettavien palvelukoti. HCN huuna on ilmoittanut, että heidän toimintansa estyy, ja hakija menettää toimilupansa alueella, jos Vanuntiellä sallitaan hakijan esittämä kuorma-autoliikenne. Kaikki edellä kerrottu aiheuttaa naapuruussuhdelain 17 §:n ja 18 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta, eikä lupaa tällaiselle toiminnalle voida myöntää.

2.2. Maa-aineslaki
Maa-aineslain kolmannessa pykälässä on määrätty vaatimukset luvan myöntämiselle. Ne eivät toteudu seuraavista syistä.

Maa-aineslain 3 §
Ainesten ottamisen rajoitukset
Tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista ja

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; Uudenmaan ympäristökeskuksen POSKI-selvityksessä on kyseinen alue luokiteltu arvokkaaksi kallioalueeksi. Uudenmaan vaihekaavan selvityksessä Tapionkallio ympäristöineen on osa Ridasjärven-Hirvihaaran suurta yhtenäistä metsämannerta. Ottamistoiminnan seurauksena tämä arvokkaaksi luokiteltu kallioalue ja sen maisemakuva turmeltuu ja suuri metsämanner pirstoutuu.

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; Hyvinkään meluselvityksessä Tapionkallio ja sen lähialue on kartoitettu hiljaiseksi alueeksi, jolla ihmisen aiheuttamat häiriöäänet jäävät alle 30 dB. Mäntsälän meluntorjuntaohjelmassa 2006–2010 on myös Tapionkallion Mäntsälän puoleinen alue kartoitettu hiljaiseksi alueeksi, pääasiassa luonnonrauha-alueeksi, jolla ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ovat satunnaisia ja vähäisiä, osin maaseutumaiseksi hiljaiseksi alueeksi. Kyseinen hiljainen alue jatkuu myös Tuusulan puolelle Keravanjoen kanjonin Natura-alueelle, mutta Tuusulassa ei hiljaisia alueita ole vielä kartoitettu.

Meluselvitysten on määrä ohjata alueiden maankäytön suunnittelua sekä Hyvinkäällä, että Mäntsälässä. Mahdollinen louhos tärvelisi alueen hiljaisuuden ja aiheuttaisi täten maa-aineslain tarkoittamia huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, mitä ei voi hyväksyä.

Hiljaisuuden arvo tulee lähivuosina jatkuvasti kasvamaan. Aiemmin hiljaisuuden suojeluun ei ole ollut olemassa lainsäädännöllistä tukea, eikä hiljaisista alueista tutkimustietoa. Nyt tilanne on muuttunut ja hiljaisuuden suojeluun on herätty Euroopan Unionin ja Suomen tasolla. Hiljaisten alueiden säilyttämisestä on säädetty sekä EU:n, että Suomen lainsäädännössä.

EU:n Ympäristömeludirektiivi edellyttää hiljaisten alueiden säilyttämistä
Euroopan Unionin direktiivi ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (ns. ympäristömeludirektiivi, 2002/49/EY) edellyttää Suomea selvittämään ja säilyttämään hiljaisia alueita. Direktiivin kansalliset säännökset sisältyvät ympäristönsuojelulain muutokseen (469/2004) ja valtioneuvoston asetukseen Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004). Ympäristönsuojelulain muutoksen mukaan meluselvitykset, jotka sisältävät myös hiljaiset alueet, on tehtävä suurimmissa kaupungeissa.

Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta (22.5.2006)
Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta (22.5.2006) tähdentää, että melun aiheuttamien ongelmien ennaltaehkäisy ja olemassa olevien haittojen vähentäminen edellyttävät meluntorjunnan huomioon ottamista läpäisevästi melua aiheuttavaa toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Periaatepäätös edellyttää hiljaisten alueiden säilyttämistä. Periaatepäätöksen mukaan avainasemassa ovat ratkaisut, joita tehdään maankäytön ja liikenteen suunnittelussa. Maankäytön suunnittelussa on tärkeää, että kyetään turvaamaan erillisten hiljaisten alueiden turvaaminen.

Hyvinkää on ollut hiljaisten alueiden kartoituksessa Suomessa esimerkkinä muille ja myös Mäntsälä on kulkenut eturintamassa. Molemmissa kunnissa on tehty meluselvitykset, joissa on kartoitettu kuntien hiljaiset alueet. Näiden kartoitusten tulee ohjata kuntien maan käytön suunnittelua. Maankäytön ja lupakäytäntöjen tulee olla sellaisia joilla turvataan hiljaisten alueiden säilyminen tuleville sukupolville. Louhosluvan myöntäminen Tapionkalliolle tuhoaisi tämän hiljaisen alueen ja olisi ristiriidassa hiljaisten alueiden säilyttämistavoitteiden kanssa.

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
- Tehty pohjavesiselvitys on puutteellinen, eikä siinä ei ole lainkaan mainittu vieressä olevaa Ullamäen pohjaesialuetta, joka on suoraan yhteydessä Tuusulan vedenhankintaa varten tärkeään Santakosken pohjavesialueeseen. Pintavesisuunnitelmassa ei ole tarkkailtu mahdollisia kulkeumia tälle pohjavesialueelle.

Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. (5.2.1999/134)

Palopuron-Ridasjärven osayleiskaava:
Alueella olevan oikeusvaikutteisen Palopuron-Ridasjärven osayleiskaavan kaavaselosteessa todetaan mm. " Osayleiskaava laaditaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Maa- ja metsätalouden toimintaedellytykset turvataan sekä säilytetään …yhtenäiset, rakentamattomat metsäalueet nykyisessä käytössään… Alueen eheä luonne ja kauneus sekä kulttuurihistorialliset ja maisemalliset piirteet pyritään säilyttämään. Kaukasten tehdasmiljöö on merkitty alueiksi, joilla rakennettu ympäristökuva säilytetään.

Luonnonsuojelualueiksi on osoitettu valtioneuvoston hyväksymään Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet sekä seutukaavassa osoitettu Keravanjokeen liittyvä alue. Muut luonnonolosuhteiltaan arvokkaat alueet on osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi, joille on määrätty eriasteisia toimenpiderajoituksia. Pohjavesialueiden ja muiden arkojen alueiden suojelemiseksi on annettu tarpeellisia määräyksiä."

Louhos estäisi kaavan toteutumista seuraavista syistä:
1) Kaukasten tehdasmiljöö
- Kaukasten tehdasmiljöötä on kunnostettu Uudenmaan TE- ja ympäristökeskuksen toimesta, ruoppaamalla patoallas ja kunnostamalla koskia sekä rakentamalla kalatie, jotta vaelluskalojen nousu yläjuoksulle onnistuisi. Kylän ja tehdasalueen läpi kulkeva kuorma-autoliikenne estäisi kaavan mukaisen alueen eheän luonteen ja kauneuden sekä kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten piirteiden säilyttämisen.
2) Yhtenäisten rakentamattomien metsäalueiden säilyttäminen nykyisessä käytössään:
- louhos pirstoisi yhtenäisen metsäalueen ja estäisi sen säilyttämisen nykyisessä käytössä

Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Suunnitellun ottamispaikan etäisyys lähimpään taloon on hakuprosessin aikana nostettu 230 metristä 300 metriin. Ilmeisesti sen vuoksi, että ympäristöministeriön ympäristöoppaassa nro 85 Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito (2001) todetaan, että tehdyt tutkimukset ja vakiintunut käytäntö on osoittanut tarkoituksenmukaiseksi suojaetäisyydeksi kalliokiven ottamisalueilla vähintään 300-600 metriä asuttuun rakennukseen. Kyseessä on siis vähimmäisetäisyys. Saman julkaisun ohjekuvassa on vähimmäisetäisyydeksi kalliokiven ottamisalueelta asetettu 600 metriä. Hakijan logiikan mukaan 300 metriä on suositusarvo (kuten laskennallinen 55 dB). Kyseisessä tapauksessa 300 metriä on aivan liian vähän. Lähimmät talot on perustettu suoraan saman kallion päälle kuin räjäytettävä kallio, ja äänitaso lähitaloissa muodostuu liian korkeaksi.

Louhosten lähellä asuvien mukaan liikenteestä aiheutuvat suurimmat vaarat ja haitat lähistön asukkaille. Erityisesti tässä tapauksessa, kun tieyhteys on tarkoitus järjestää kapeita yksityisteitä pitkin kylän, jopa pihan, läpi, ei hanketta voida toteuttaa ilman, että siitä aiheutuisi tässä tarkoitettua vaaraa tai kohtuulisin kustannuksia vältettävissä olevaa haittaa.

Hyvinkäällä 9.2.2007

* * *

Takaisin aiempiin lausuntoihin