Sijainti: Pääsivu / Jemma / Kontiais- ja siilihavainnot / Kontiaishavainnot

Kontiaishavainnot

 

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri selvitti yleisökyselyllä kontiaisen levinneisyyttä maakunnassa kesällä 2006.

Kontiaisen (Talpa europaea) levinneisyys Varsinais-Suomessa

Ilmoituksia saatiin noin kolmekymmentä, mikä oli kontmelko vähän, mutta oli odotettavissa huomioiden aiemmat tiedot kontiaisen harvinaisuudesta Varsinais-Suomessa. Kaikki havainnot pyrittiin tarkistamaan lajinmäärityksen varmistamiseksi ja vesimyyrän sekä muiden myyrälajien poissulkemiseksi. Ilmoitetuista havainnoista 16 varmistettiin kontiaisiksi ja 15 luokiteltiin todennäköisiksi tai mahdollisiksi kontiaishavainnoiksi. Viisi havainnoista todettiin varmuudella muun lajin, useimmiten vesimyyrän jättämiksi jäljiksi. Kontiaishavainnoista 20 oli Varsinais-Suomesta ja loput 12 Satakunnasta, jonka eteläosiin kyselyalue osin ulottui. Havainnoista suurin osa (29 kappaletta) oli kesältä 2006.

Havainto luokiteltiin varmistetuksi, mikäli havaintopaikalta tai sen lähialueelta löydettiin kontiaisen tekemiä maakekoja tai paikalta löytynyt kuollut yksilö varmistettiin kontiaiseksi. Mahdollisiksi luokiteltiin kaksi ennen 2000-lukua tehdyt havainnot ja ne havainnot, joita ei ollut mahdollista tarkistaa tai joiden tarkistuksessa merkkejä kontiaisesta ei löydetty. Todennäköisiksi luokiteltiin kahdeksan kuollutta yksilöä koskenutta havaintoa, joissa raatoa ei ollut säilötty varmistusta varten. Suurin osa näistä havainnoista koski kissan tuomaa raatoa, osassa kuolinsyytä ei tiedetty. Havaintoja voidaan pitää todennäköisesti oikein määritettyinä, mutta on huomioitava, että kissa saattaa tuoda saaliinsa melko kaukaakin.

Aiemmat havainnot kontiaisesta maakunnassa ovat yksittäisiä ja huonosti dokumentoituja, vaikka Varsinais-Suomi näyttäisi kuuluvan lajin päälevinneisyysalueeseen maassamme (Siivonen 1994). Jäderholm & Skaren (1986) toteavat Varsinais-Suomesta vain kaksi havaintoa ja lähialueilta muutaman, joista kaikki ovat varmistamattomia. Yhtä vähän havaintoja on myös Kaikusalolla (1991) ja tutkija Kai Norrdahlin ylläpitämässä nisäkäsatlastietokannassa.

Kyselyn perusteella voidaan sanoa, että kontiaisen levinneisyys Varsinais-Suomessa painottuu maakunnan itäosiin Salon seudulle, missä laji näyttää esiintyvän runsaana. Kuitenkin pohjoisessa lajia esiintyy heti Satakunnan puolella Köyliössä, Eurassa, Kodisjoella, Lapissa ja Raumalla.kont1Paimion ja Piikkiön todennäköisiksi kontiaisiksi tulkitut havainnot kertovat mitä ilmeisimmin lajin harvahkosta esiintymisestä alueella. Rannikon todennäköisiksi ja mahdollisiksi tulkitut havainnot Kemiöstä, Paraisilta, Turusta ja Merimaskusta kertonevat lajin levittäytyneen rannikoa pitkin laajemmalle kuin sisämaassa. Kuitenkin kontiaisen esiintymiskuva Salon länsipuolella jää tämänkin kyselyn jälkeen aukkoiseksi.

Varsinais-Suomen laajoja savialueita on osin pidetty kontiaisen leviämisesteinä, mutta verrattaessa tämän kyselyn tuloksia Geologian tutkimuskeskuksen yleistettyyn maaperäkarttaan ei tämä hypoteesi saa tukea, koska kaikkein savisimmat alueet sijoittuvat juuri niille seuduille, joilla kontiaisia näyttäisi esiintyvän. Sen sijaan Varsinais-Suomen laajat kallioalueet, joita on erityisesti rannikolla ja saaristossa, saattavat olla syynä kontiaisen harvinaisuuteen, koska ne ovat lajille mitä ilmeisimmin huonosti sopivaa habitaattia. Toisaalta juuri rannikolle ja sisäsaaristoon sijoittuvat rehevimmät lehtomaat, joiden olettaisi olevan kontiaiselle hyviä habitaatteja. Kuitenkin näiden lehtoalueiden sijoittuminen harvaan saattaa estää kontiaisen leviämisen niille. Vaikka metsiä yleisesti ei voida pitää kontiaiselle ylivoimaisina leviämisesteinä (Jäderholm & Skaren 1986), lajin tiedetään karttavan soita ja kuivia kangasmaita (Siivonen 1994). Voidaankin olettaa Varsinais-Suomen pohjoisosien, lähinnä Laitilan ja Yläneen laajahkojen metsä- ja suoalueiden vaikeuttavan kontiaisen leviämistä pohjoisen suunnasta etelään maakunnan ydinalueille.

Kontiainen on kokoonsa nähden melko hyvä levittäytymään ja otollisissa olosuhteissa sen on havaittu levittäytyvän 2 - 3 km:n vuosivauhtia (Haeck 1969). Laji pystyy myös uimalla ylittämään pienehköjä vesialueita (Haeck 1969), mikä tukee sitä, että kontiaiset voisivat sisäsaaristoa pitkin levittäytyä lännemmäs kuin mantereella. Kuitenkin tarkempi selitys sille, miksi kontiainen ei ole levittäytynyt Salon seudulta Turun seudulle, jää edelleen avoimeksi. Ihmisen rakennelmia, suuria teitä, rautateitä ja laajoja päällystettyjä taajama-alueita voidaan myös pitää leviämisesteinä, mutta ne ovat tuskin maakunnallisella tasolla merkittäviä. Toisaalta laji viihtyy erinomaisesti juuri asutuskeskusten liepeillä sijaitsevilla rehevillä puutarha-alueilla. Koska lajin tiedetään olevan melko nopea levittäytymään, voidaan sen puuttuminen suuresta osasta Varsinais-Suomea tulkita johtuvaksi sopivien elinympäristöjen puutteesta ja alueellisesti epäedullisesta jakaumasta.

Kontiainen on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji, mutta sitä ei ole luokiteltu uhanalaiseksi. Varsinais-Suomessa se on maakunnan itäosia lukuunottamatta harvinainen, minkä voidaan katsoa johtuvan luonnollisista syistä. Kontiainen ei ole erityisen suojelun tarpeessa, mutta sen salaperäiset elintavat kannustavat ottamaan sen elämästä ja levinneisyydestä tarkempaa selkoa.

Haeck J 1969. Colonization of the mole (Talpa europaea L.) in the Ijssemeer polders. Neatherlands Journal of Zoology 19:145 - 248

Jäderholm K & Skaren U 1986. Maamyyrän (Talpa europaea) levinneisyydestä Suomessa. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 62:68 - 72

Kaikusalo A 1991. Pikkunisäkäsatlas. Nisäkäsposti 30.

Siivonen L 1994. Pohjolan nisäkkäät. Otava.

 

« maaliskuu 2024 »
maaliskuu
matiketopelasu
123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031