Piiri jätti alueellisesta metsäohjelmasta syksyllä 15-sivuisen lausunnon, jossa toivottiin luonto- ja virkistysarvojen aidompaa huomioon ottamista metsäohjelmassa sekä pehmeämpien metsänhoitomenetelmien edistämistä. Piirin lausunto oli laajin ja seikkaperäisin metsäohjelmaa koskevista lausunnoista ja ainoa tieteellisillä lähdeviitteillä varustettu. Lausuntoa ei huomioitu metsäohjelmassa käytännössä mitenkään.

Hakkuisiin patistellaan pyytämättä, suojelumahdollisuuksista ei informoida

Metsäohjelmaan kirjatut suurimmat mahdolliset hakkuutavoitteet tarkoittavat avohakkuiden aggressiivista markkinointia metsänomistajille, jotka eivät itse ole Metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen neuvontaa pyytäneet. Käytännössä painostus kohdistuu usein niille harvoille kohteille, joilla luontoarvoja on edelleen säilynyt ja joilla omistajalle taloudellisesti järkevin käyttötapa voisi olla suojelu. Suojelumahdollisuuksista Metsäkeskus ei kuitenkaan suostu omistajia informoimaan.

Kestävyysarviointi asiantuntemattomissa käsissä

Talvella piirijärjestö kiinnitti huomionsa metsäkeskusten tapaan arvioittaa metsäohjelmat toisillaan ilman, että arviointien suorittajilla on asiantuntemusta arvioinnin kohteena olevien tekijöiden arviointiin tai että arvioissa esitettyjä väitteitä perustellaan tieteellisillä lähteillä. Tästä menettelytavasta pyydettiin myös oikeusasiamiehen lausunto.

Puuntuotannon tuista ja metsänhoitoyhdistysten asemasta tarvittaisiin julkista keskustelua

Keväällä metsäneuvosto laati kemera-rahoitusta koskevan kannanoton, jossa vaaditaan käytännössä kymmenien miljoonien lisärahoitusta metsänhoitoon. Samalla kuitenkin Metso-ohjelman ennestäänkin niukasta rahoituspohjasta on leikattu 75 %. Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri irtisanoutuu tästä kannanotosta ja katsoo, että metsänhoidon valtion rahoitukselle ei ole perusteita tilanteessa, jossa valtion taloustilanne on tiukka ja yhteiskunnalle paljon tärkeämmätkin kohteet joutuvat tyytymään paljon pienempään rahoitukseen. Nykyinen metsälaki sallii metsänkasvatusmenetelmät, joilla pääsee hyvään korkotuottoon ja jotka samalla säilyttävät luonto- ja monikäyttöarvoja kalliisti tuettuja tehometsätalouden menetelmiä paremmin.

Piirin huomiota on kiinnittänyt työskentelyn aikana Metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistysten kiinteä yhteistyö. Metsänhoitoyhdistyslain muututtua EU:n kilpailuviraston vaatimuksesta ja metsänhoitoyhdistysten ja etujärjestö MTK:n suhteen tiivistyttyä ei voida pitää hyvän hallintotavan mukaisena sitä, että viranomainen pyytää lausuntoja kannanottojensa pohjaksi yhdeltä etujärjestöltä ja perustaa valtion rahoittamia hankkeita, joiden tarkoituksena on tukea metsänhoitoyhdistysten markkinointia.

Metsähallintoon tarvittaisiin läpinäkyvyyttä ja aitoa osallistamista

Piirissä koetaan, että metsäneuvoston päätettäviksi tuotujen asiakokonaisuuksien sisältöä ei ole esitelty eikä päätöksentekoprosessia dokumentoitu riittävästi. Talvella päätettiin esimerkiksi lähes puolen miljoonan euron julkisrahoitteisesta hankkeesta ”Metsänhoidon kannattavuus- ja toimeliaisuusloikka”, jonka sisältöä ei tällöin esitelty kokoukselle.  Käytännössä kyse on metsänhoitoyhdistysten palvelumarkkinoinnista. Muille puuntuotannon toimijoille tai muiden metsänkäyttötapojen markkinointiin ei vastaavaa julkisrahoitteista markkinointiapua ole tarjolla. Yhtä toimijaa ja toimintatapaa koskevan mittavan rahoituksen laillisuutta koskeviin kysymyksiin ei ole vastattu. Piirin edustaja ehdotti jo aiemmin keskustelupöytäkirjan pitämistä, mutta siihen ei suostuttu.

Nykyisellään on kyseenalaista, onko metsäneuvostojen toiminta ensinkään tarpeellista ja hyödyllistä. Tieteellisen tutkimuksen kautta esiin tulleet kansalaisten näkemykset Suomen metsäpolitiikasta eivät näytä vaikuttavan metsäkeskuksen linjauksiin, eikä metsäneuvostotyö näytä avaavan kansalaisille aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia.