Sijainti: Pääsivu / På svenska / Medlemsmeddelanden

Medlemsmeddelanden

Höstbladet 2011

Puutarhojen kutsumaton vieras

 

Kasvukausi alkaa olla lopuillaan, mutta puutarhoissa kukkivat silti vielä syysleimut ja liljat. Ojanpientareilla vilkkuu myös jotakin punaista ja pinkkiä. Lähes koko kesän on punavartinen, sydänlehtinen kasvi kukkinut kauniin punaisen ja vaaleanpunaisen sävyissä. Vaikuttaa siltä, että kasvia on nyt enemmän kuin viime vuonna ja muiden kasvien joukossa kasvaessaan se on venähtänyt pituutta saavuttaakseen eniten auringonvaloa ja parhaan kasvun.

 

Jättipalsami (Impatiens glandulifera Royle) on vierasperäinen kasvi, joka leviää todella nopeasti. Jättipalsami on tullut Suomen luontoon alun perin koristekasviksi puutarhoihin, joista se on levinnyt hyvin nopeasti valloittamaan kosteita kasvupaikkoja. Jättipalsamin siemen sinkoaa kosketuksesta jopa 7 metrin päähän, ja itävyys on erittäin hyvä. Jättipalsami on opportunisti ja ottaa tilaisuuden tullen valtaansa laajoja alueita. Vaasassa jättipalsamia löytyy lähes jokaisen ojan varrelta, esimerkiksi hautausmaan ympäristöstä, Hietalahdesta, Korkeamäeltä ja Vanhasta Vaasasta. Muutamassa vuodessa kasveja on tullut paljon lisää, tukahduttaen tieltään vadelmapuskat, mesiangervot, osmankäämit ja jopa pajujen nuoret versot, jotka normaalisti kasvavat kosteilla paikoilla kuten ojissa.

 

Suomen luonnossa on monia vierasperäisiä kasveja, ja niiden haitallisuus määritellään sen mukaan, ovatko ne uhka endeemiselle, eli alkuperäiselle luonnollemme. Jättipalsami ja esimerkiksi kaukasian jättiputki lukeutuvat tällaisiin harmia ja haittaa aiheuttaviin lajeihin. Suomen ympäristökeskus ja alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset keräävät tietoa haitallisista vierasperäisistä kasveista, mutta jokainen voi itsekin tehdä osansa suomalaisen luonnon ja ekosysteemin puolesta.

 

Jättipalsami ei pysty talvehtimaan Suomessa, minkä vuoksi siementen leviämisen estäminen olisi ensiarvoisen tärkeätä. Omasta puutarhastaan ja tonttinsa reunoilta, ja miksei naapurinkin ojasta jättipalsami kannattaa kitkeä. Kitkeminen kannattaa tehdä ennen kuin siemenet ovat kehittyneet, eli noin heinäkuun loppuun mennessä. Varsia ei tarvitse myrkyttää, sillä jättipalsami ei selviä Suomen talvesta. Jättipalsamin raivauksessa kannattaa suojata käsivarret ja jalat, sillä sen neste saattaa ärsyttää ihoa.

 

Vaasan ympäristöseura aikoo ensi kesänä järjestää jättipalsamien kitkentätalkoita. Havaintoja kasvupaikoista sekä innokkaita vapaaehtoisia kitkentätalkoisiin otetaan vastaan.

 

Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=16585&lan=fi


Lapset luontoon!

 

Luonto-Liitto yhteistyökumppaneineen käynnisti vuoden alussa Lapset luontoon –kampanjan, jonka avulla halutaan kannustaa aikuisia tarjoamaan lapselle kokemuksia ja elämyksiä luonnossa ja omassa arkiympäristössä. Kampanjan avulla halutaan myös rohkaista ja tukea kouluja ympäristökasvatustyössä sekä muistuttaa päättäjiä siitä, että heillä on tärkeänä tehtävänään turvata puitteet lasten ympäristösuhteen vahvistamiselle.

 

Jokainen lapsi tarvitsee kokemusten ja elämysten kautta syntyvän elämänmittaisen suhteen elinympäristöönsä. Ulkona lähiympäristössä vietetty aika tukee lapsen terveyttä ja hyvinvointia sekä auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi, ympäristövastuulliseksi aikuiseksi.

 

Luonnon merkitys ihmiselle aukeaa kokemusten kautta. Tieto luonnon merkityksestä kaipaa tuekseen omakohtaisia havaintoja ja kokemuksia. Monimuotoinen luonto, johon ihminen on vaikuttanut vain vähän, on tärkeä kokemus. Lapsen kannalta tärkein on kuitenkin usein arkinen kaupunkimainen ympäristö, jossa hän elää. Luontoon tutustuminen kannattaakin aloittaa kotipihalta ja lähimetsästä. Lapsen metsä on pieni ja lähellä.

 

Kampanjasivustolta www.lapsetluontoon.fi saa tietoa ja ideoita lasten luontosuhteen voimistamiseen.

 

Tutustumisen arvoinen on myös Richard Louvin kirja “Last Child in the Woods. Saving Our Children from Nature-Deficit Disorder.”

 


ESITTELYSSÄ:

 

Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys

 

Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys on perustettu 1979 ja se on yksi maan 27:stä alueellisesta lintuyhdistyksestä. Kattojärjestönä toimii BirdLife Suomi, joka puolestaan kuuluu kansainväliseen BirdLife-verkostoon.

 

MLY:n toimialueeseen kuuluvat Vaasa, Mustasaari, Vöyri, Vähäkyrö, Laihia, Maalahti ja Korsnäs. Havaintoalueeseen kuuluu lisäksi osia Uudestakaarlepyystä ja Närpiöstä. Havainnoinnin pääpaino on rannikkoseudulla ja saaristossa.

 

Yhdistyksessä on runsaat 100 jäsentä. Jäsenmäärä on ollut kasvussa. Suurimpiin lintuyhdistyksiin (pääkaupunkiseudun Tringa ja Turun TLY) verrattua MLY on pienehkö yhdistys. Kokoonsa nähden MLY:n toiminta on sekä volyyminsä että sisältönsä puolesta hyvällä tasolla. Yhdistyksellä on kotisivut, joiden uudistaminen on juuri käynnistetty.

 

MLY:n alueen tunnetuin lintupaikka on Söderfjärdenin peltoaukea. Se on maan merkittävin kurkien levähdyspaikka syysmuutolla. Keväisin alueella on joutsenia ja hanhia. Myös muu linnusto Söderfjärdenillä on muuttoaikoina runsas. Lintutorneja on Oravaisissa (Kimojokisuu), Laihialla (Levaneva), Maalahdessa (Åminne, Nojärvträsk ja Gålören), Vaasassa (Sundominlahti ja Söderfjärden) ja Mustasaaressa (Björkö/Svedjehamn, Vassorinlahti ja Sulva). Torneista uusin on kesällä 2011 valmistunut Gålörenin torni. Merenkurkussa sijaitsee Valassaarten luontoasema, joka on yksi maan virallisista lintuasemista. Sen omistaa Ostrobothnia Australis, mutta myös MLY:n jäsenet osallistuvat lintuaseman toimintaan. Muita vakiintuneita ja hyviksi tiedettyjä lintupaikkoja on paljon. Vaasan Yliopiston Levon-instituutissa on käynnissä hanke, jossa laaditaan kattava kuvaus kaikista alueen lintukohteista. Tieto tulee nettiin.

 

Lintuharrastuksen ja havainnoin kannalta MLY:n alue on lähes ihanteellinen. Alue on melkoisen hyvin hallittavissa. Pesivät ja läpimuuttavat linnut mukaan lukien linnusto on runsas ja monipuolinen. Linnuston monipuolisuus perustuu erilaisten biotooppien moninaisuuteen: meri ja saaristo, joet liepeineen, peltoalueet ja metsät. Metsäalueilta vanhat metsät tosin puuttuvat lähes kokonaan. Oma lukunsa omaperäisine linnustoineen on Levanevan suo- ja järvialue. Lintuharrastajan sesonki MLY:n alueella on lähes ympärivuotinen. Merestä johtuen viimeiset muuttolinnut (lokit ja vesilinnut) poistuvat alueelta vasta vuodenvaihteen tietämissä ja vain muutaman kuukauden kuluttua on kevätmuutto jo käynnissä. Vuosittain MLY:n alueella havaitaan noin 240 eri lintulajeja. Alueelle uusia lajeja tulee silloin tällöin. Vuonna 2011 löydettyjä uusia lajeja ovat pussitiainen Vaasassa Suvilahden entisellä kaatopaikalla ja pitkäjalka Maalahden Gålörenissä.

 

Merkittävä tekijä lintuharrastuksessa on kaikille avoin valtakunnallinen Tiira-havaintojärjestelmä. Tiirasta löytyy reaaliaikainen tieto lintuhavainnoista, kattava tieto aiemmin havaituista linnuista ja myös muuta hyödyllistä tietoa mm. lista kunkin alueen lintupaikoista.

 

Lisätietoja yhdistyksestä: http://www.merenkurkunlty.net/

 

Tule kuuntelemaan mielenkiintoista esitystä Merenkurkun linnuista Sateenkaaritalolle (Koulukatu 51) to 3.11. klo 18.

 


Höstens händelsekalender

 

 

Hilja-dagens höstutfärd till Lappören lö 8.10. Avfärd från stadshuset kl. 8 och hemkomst cirka kl. 16. Eero Murtomäki guidar. Den stora landuppstigningsön har bevarats nästan orörd med många glovatten och fladavikar. Samfärd med personbilar och båtfärd tur-retur från Svedjehamn i Björköby ut till Valjan (cirka 20 €/person). Vandringssträckan cirka åtta kilometer. Utrustning enligt vädret och egen vägkost. Tilläggsuppgifter och anmälningar senast 3.10.: k.koskimies@pp.inet.fi eller 050-304 1046.

 

Världens Dag firas lö 22.10. kl. 13-16. Välkomna att njuta av en doft av mångkulturalism på Mira-huset (Kyrkoesplanaden 34).

 

HÖSTMÖTE to 3.11. kl. 18 i Regnbågshuset (Skolhusgatan 51). Behandlas stadgeenliga ärenden, bl.a. val av styrelse för nästa verksamhetsår, verksamhetsplan och godkännande av budget för år 2012. Kaffeservering. Ordföranden för Ornitologiska Föreningen för Kvarken Ari Lähteenpää ger på mötet ett föredrag om temat ”Fåglar i Kvarken”. Välkommen!

 

Lillajul firas traditionellt på Alkula gård i Gamla Vasa (Gripstigen 1) fr 16.12. kl. 19-23. Knytkalas med överraskningsprogram. Du är hjärtligt välkommen med i det glada gänget!

 

 

Villa Gustafsro

 

Miljöföreningen lämnade i början av augusti in ett besvär till Vasa förvaltningsdomstol över byggnads- och miljönämndens beslut att bevilja Vasa stads hussektor tillstånd att riva Villa Gustafsro.

Byggnaden finns i Hemstrand på Gustafsrovägen 28. Sitt namn fick huset av att smedmästaren Gustaf Lundén ( - 1893) efter sin pensionering anskaffade godset hade denna huvudbyggnad som sitt hem. Det är ett av Vasas äldsta trähus, byggt senast på 1850-talet. Huset är alltså äldre än staden på sin nuvarande plats och det gav även namnet åt den huvudväg, Gustafsrovägen, som går genom Dragnäsbäck och Hemstrand.

På godset fanns i begynnelsen även en tegelfabrik, i vilken man brände tegel till flera offentliga byggen i den nya staden, bla. till Hovrätten, Stadskyrkan och Kronomagasinet.

Gustaf Lundén och hans hustru idkade även lantbruk på sitt gods. Senare grundade deras son Ossian Lundén (1866 - 1937) en handelsträdgård och en trädgårdsskola på godset, efter avslutad trädgårdsskolning i Holland. Ossian Lundén blev en framstående pionjär för en mångsidig husbehovsodling och han idkade även förädling av växter. Han skrev också flera böcker, av vilka en del fortfarande används och är uppskattade, även utanför Finlands gränser.

Efter Ossian Lundéns trädgårdsverksamhet har byggnaden haft olika ägare och varit i flera olika användningar: som folkskola, barnhem och senast som verksamhetscentral för utvecklingsstörda. Till Vasa stads ägo kom byggnaden på 1940-talet.

Byggnaden har genomgått en del förändringar. Smedmästarens hustru lät efter sin mans död byggnaden förstoras till sina nuvarande mått 11 x 38 meter. Vasa stad har även under olika årtionden gjort en del ändringar enligt de olika användningsformernas behov. De senaste invändiga ändringarna gjordes på 1970-talet och efter dem uppstod fuktproblem, som gjorde att huset har stått oanvänt sedan 1990-talet.

Husets stenfot, stockstomme och andra bärande konstruktioner är fortfarande ursprungliga och i huvudsak i gott skick. Miljöcentralen och Österbottens museum har granskat byggnadens skick och konstaterat skadorna vara begränsade och relativt lätta att reparera. Museet anser att bortsett från de felaktigt utförda ändringarna är alla i byggnaden synliga historiska skikt värdefulla i sig.

Österbottens museum har i sina utlåtanden framhävt byggnadens stora lokal- och kulturhistoriska värden. Miljöcentralen och miljönministeriet har därför år 2009 tagit ställning för ett skydd av byggnaden i stadsplanen. Staden har inte förverkligat skyddet.

Många lokala föreningar och privatpersoner har vädjat för bevarandet av huset, för att det är Dragnäsbäcks och Hemstrands kulturhistoriskt värdefullaste byggnad, som även ansluter sig till byggandet av den nya staden efter branden 1852. Föreningarna har föreslagit att huset skulle inrättas till ett mångaktivitetshus, vilket skulle fylla ett verkligt behov och fortsätta husets historia som säte för socialt och kulturellt värdefull verksamhet.

 

Virhe
Sovelmaa esittäessä tapahtui virhe.