Purokunnostus

Pukanluomalla

17-18.9.2009 

Kankaanpää

Taas me teimme sen. Uskomattomalla väenponnistuksella ja kovalla työllä saimme tiiviin kaksipäiväisen aikana kunnostettua pätkän taimenjokea paremmaksi. Tästä on kiittäminen meidän innokasta työväkeä, Porin ammattiopiston luonnonvara-alayksikön ympäristönhoitajaopiskelijoita sekä Vaasan aikuiskoulutuskeskuksen kalaopaslinjan opiskelijoita. Vaikka syksy tekee tuloaan, saimme nauttia lämpimistä säistä ja hyvistä työolosuhteista Pohjois-Satakunnan hienolla purolla. Onneksi syksy on ollut todella vähäsateinen eli työolosuhteemme olivat aivan valtaisan hyvät eikä meidän tarvinnut taistella tulvavesissä töidemme takia.

Torstaiaamusta laitoimme kiireen vilkkaan tavarat valmiiksi, jotta voisimme aloittaa "oikeat" työt. Tavarakärry tyhjeni nopeasti ja kivien kääntely aloitettiin rivakasti. Vaikka koski on jo joskus palautettu perkauksen jäljiltä kaivinkonein, oli meille jäänyt kivien kääntelyä vielä yllin kyllin. Rakensimme pieniä kynnyksiä ja ohjasimme virtaamaa kiveämällä virran haluttuun suuntaan. Samalla saimme syntymään sopivia "hautoja" soraa varten.

Pian ensimmäisen kiveämishomman jälkeen perästä alkoi tulla sorastusporukka, jonka tehtävänä oli laittaa kiveyksien niskoille ja tehtyihin syväpaikkoihin soraa taimenten kutupaikoiksi. Taimen nimittäin tarvitsee lisääntyäkseen kutupaikan, jossa on sorapohja ja oikeanlainen virtaama. Me käytimme sorana pienen kananmunankokoista soraa, joka johdettiin pitkillä putkilla suoraan traktorin kärryistä.

Kun alhaalla täytettiin kutumonttuja soralla, piti ylhäällä penkereen päällä osan väestä huolehtia siitä, että soraa riitti. Kärryillä olikin oma touhunsa vastata siitä, että soraa virtasi koko ajan riittävästi suppiloon, josta se virtasi veden mukanaalas joelle. Vähän väliä pidettiin pientä taukoa ja siirrettiin putket uuteen paikkaan, jotta saatiin jälleen uutta soraa seuraavaankin kohteeseen.  Ja samaan aikaan kivenpyörittäjät tekivät omaa työtään alempana yehden kynnyksiä ja syvännepoteroita.

Ja kun sitä soraa aikansa sinne jokeen on syötetty, alkaa se näkyä ja tulla tarvetta lapioida soradyynejä ja levittää soraikkoja haluttuihin paikkoihin. Kuten kuvan alaosalla näkyy, on soraikko vielä uutuudestaan vaaleaa ja näkyy kirkkaana. Isojen kivien koloissa sora pysyy parhaiten, vaikka totuuden nimissä on tunnustettava, että syksyn ja keväiden suurten ylivirtaamien aikana soraa huuhtoutuu alavirtaan suuriakin määriä.

Kun sitten riittävä määrä soraa oli pumpattu jokeen ja kynnykset oli tehty valmiiksi, oli aika siirtyä kosken alaosassa olevan pienen sivu-uoman kunnostamiseen. Pieni iskujoukko olikin työskennelluyt siellä jo aikaisemmin, mutta loppuaikana sinne mentiin isommalla voimalla. Täysin paljas ja hiekkapohjainen pieni puropahanen muuttui kertaheitolla pikkukalojen elinalueeksi kun sinne avattiin koskesta pieni vesireitti ja alettiin kantamaan uomaan kiveä ja puuta. Jo varsin vähäisellä määrällä lahopuuta ja kivenmurikoita pienen puron ilme muuttui täysin. Jo katsomalla voi olettaa, että puro on varsin sovelias nyt pienten kalanpoikasten elinalueeksi. Kun poikaset syntyvät koskessa, on siitä lyhyt matka tulla pieneen sivu-uomaan asustamaan.

Vaasan voimamiehet ( siis VAKK:in kalaopasopiskelijat) puursivat pienen puron kimpussa uutterasti. Lähimaastosta löytyikin lahopuita ja jokirantaan kaatuneita tuoreita puita, joista saimme hyviä suojapuita, virranohjaimia, kaivajapuita sekä keppejä, joilla kiinnitettiin puut pohjaan ja penkkaan. Myös sopivia, käsin kannettavia kiviä oli saatavana kosken alaosasta riittävästi pienen puron muuttamiseksi kaloille kiinnostavammaksi.

 Välillä aina pidettiin vähän taukojakin, "lakisääteiset" ruoka- ja kahvitunnit ainakin. Jonkun joku tuli pitämään yllä nuotiotulta ja joku kuivatteli vaatteitaan. Kastumiselta ei voinut välttyä. Kädet ja joidenkin saappaat kastuivat jo vähän hyisessä syyskuun vedessä, eikä oikein kunnon kaatumisiltakaan voinut välttyä. Silloin oli varavaatteiden vaihto edessä, joko omista tai kaverin vaatevarastoista. Taukojen aikana Karvianjoen kalastusalueen puheeenjohtaja Tauno Peltoniemi "jutteli mukavia" ja paisteli tarjoamiaan makkaroita. Kalastusalueiden ja vesien omistajatahojen välinen yhteistyö on kunnostushankkeissa varsin tärkeää sillä joet ja purot ovat aina jonkun omistamia, eikä niitä voi kunnostaa luvatta.

Pieni puro alkoi sitten vihdoin näyttää edes vähän enemmän luonnontilaiselta kuin aikaisemmin. Aluksihan puro oli vain hiekkapohjainen ja lähes paljas oja. Kannetut puut ja jotkuset kivet elävöittivät puroa niin, että perjantai iltapäivänä kun talkoo oli ohi, nähtiin purossa puidenrunkojen seassa ainakin neljä pienehköä harjusta, jotka olivat löytäneet jo uuden elinpaikkansa pikkupurosta. Myös veden virtaaman lisääminen saattoi tehdä purosta kalastoa kiinnostavamman kuin aikaisemmin.

 Ja ennen kuin kaikki lähivät kotiin, oli vuorossa vielä talkookaluston lastaaminen hyvässä yhteishengessä peräkärryyn. Kaikenlaista tavaraa sitä taas tarvittiinkin, lapioita, sankoja, rautakankia, isoja muoviputkistoja, paloletkuja, moottoripumppu, nopeliä ja nappelia, ruuvia ja mutteria. Ja onneksi aika monella työläisellä oli mukanaan kahluuhousut, sillä niiden avulla vedessä oli varsin mukavaa puuhastella. Meille sattui vielä erittäin hyvä tuuri, kun kunnostuspaikalle pääsi näin helposti polkua pitkin sekä traktorimiehemme Mikko Pörsti sai ajettua sorakuormat erittäin kätevästi sillan pieleen traktorillaan ja kärryillään.

Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa esittää jälleen kerran kiitoksensa uutteralle talkooväelle, sekä Karvian kalastusalueelle, kalastuskunnalle sekä alueen maanomistajille kun saimme toteuttaa hanketta näin hienossa paikassa ja turvata taimenen tulevaisuutta.

Kunnostettua Pukanluomaa eli Santasjokea.

21.9.09 TT