Vodlozero
O. Tshervjakov
1. Johdanto
2. Vodlozerin puiston alueen fyysillinen-maantieteellinen
luonnekuva
3. Vodlajärven puiston kasvillisuus ja
eläimet
4. Vodlajärven kulttuurihistoriallinen
perintö
5. Vodlajärven suunnitelma (projekti)
6. Historia ja Vodlajärven puiston perustamisen
suunnittelun asianlaita tälle hetkellä (n. 1990)
1. Johdanto
Biosfäärin (ilmakehän) ja sen ekosysteemin kaikkien tasojen
säilyttämisen ja palautumisen entiselleen ongelman rinnalle, eräänä
nykyajan tärkeimpänä tehtävänä on siirtyä
sellaisiin taloudellisiin käyttötapoihin, jotka noudattaisivat
kaikkein sopusuhtaisimpia suhteita ihmiseten ja siä ympäröivän
luonnon välillä.
Nykyisten käsitysten mukaan tällaisten suhteiden muotoutuminen
täytyy tapahtua rakenne-funktio solukennojen puitteissa tulevan noosfäärin-ionoozenorien
kautta, joiden parhaimpana järjestelymuotona on tällä hetkellä
noosfääriset luonnonpuistot. Nämä puistot käsittävät
itsessään symbiozin (Yhdistelmän) takasti suojeltavia luonnonalueita
ja taloudelliesesti hyödynnettyjä alueita, missä teollisuus,
maa- ja metsätalous, metsästys ja kalastus, rekriaatio ja muut
luonnonhyödyntämismuodot perustuvat liitettyihin kiertokäyttöisiin
teknologisiin prosesseihin ja kompleksisesti käyttävät paikallisia
luonnonresursseja tuottamatta minkäänlaista ekologista luonnon
riskiä. Siinä luvussa luonnonpuiston ihmisluku, käytetty
teknologia, tuotteiden ja palvelujen määrät ja lajit määräytyvät
resurssien käytöstä.
Kun muodostetaan noosfäärisiä (uusiutuvia) luonnonpuistoja
pääehtona pitää olla riittävä alue, joka turvaisi
puiston alueelliset mitat (noin muutama tuhat neliökilometriä)
ja puiston optimaaliset rajat, joissa tulevan puiston ekosysteemi ei olisi
suuremmalta osalta vielä rikottu ja riittävät kaukaisuudet
suurista teollisuuskeskuksista.
Vielä on kovin toivokasta, kun järjestetään uusia noosfäärisiä
puistoja, että ne sijaitsisivat samalla vesijuoksutus- ja keräsyalueella,
jottei sattuisi riskiä saada saastuneita vesiä naapurialueilta.
Koko Euroopan alueella, siinä luvussa NL:n Euroopanpuoleisella alueella
ei ole enää jäänyt käytännöllisesti katsoen
suuria erämetsiä. Siksi unikaaliseksi (ainutlaatuiseksi) ekologisesti
katsoen on vielä jäänyt mahtavan laaja metsäsoinen keskitaigan
kompleksi maa-alue, joka sijaitsee Karjalan Tasavallan ja Arkangelin (läänin)
alueen rajalla.
Näiden metsien erikoispiirteenä on se, että ne sijaitsevat
kokonaan Ileksa-joen vesijuoksutusalueella, joka laskee Vodlozero-järveen.
Metsäiset, soiset biohenotsenozit, järvet ja joet Ileksan ja Vodlozeron
rajojen alueella ovat yhdistyneet kokonaiseen ekosysteemiin tässä
biomaantieteellisessä yhdistelmässä. Ekologisella silmällä
katsoen tällä Ileksajoen alueella, jossa ei ole asukkaita ja taloudellista
toimintaa, se on ainutlaatuinen Euroopassakin. Tämän alueen voi
luonnehtia, että ovat säilyneet täydellisesti luonnon maisemat
ja kaikki tyypilliset tälle alueelle keski-taigan luonnolliset kompleksit.
Vielä voi erikoisesti korostaa, että Ilkesajoen alueen metsät
ovat ehkä viimeiset säilyneet Euroopassa (siinä luvussa NL:n
Euroopan osassa) suuret korpi-aarniometsät. Ja tämä seikka
antaa Ileksajoen alueen metsille erikoisen kansallisen ja yhteisinhimillisen
merkityksen.
Paitsi sitä, että Ileksajoen alueen metsät ovat eri ikäisiä,
siellä yli 200 vuotta hakattiin metsää rakennus- ja kotitarpeisiin
paikallisitn talonpojin voimin. Nämä metsät ovat ainutlaatuisena
kohteena ekologisia metsätutkimuksia varten. Ileksajoen ja Vodlajärven
vesijuoksutus ja vesikeräysalue ovat mielenkiintoisia monessa muussakin
suhteessa.
Vodlozero, joka on eräs suurimpia järviä Venäjän
Euroopan osassa, monta vuosisataa kehittyi Karjalan ja Pohjois-Venäjän
kansan kulttuuri. Täällä kulkivat vanhat kauppatiet, risteytyivät
Suuren Novgorodin ja Moskovan ruhtinaskunnan intressit, muodostuivat ja
toimivat suuret hengelliset ja kaloudelliset keskukset, sellaiset kuin esimerkiksi
tarunomainen Vygoretskaja kansan tasavalta, Jurijevin luostari ym. kehittyivät
muinaisaikaiset talonpoikaisasutukset. Vodlajärven muinaisuudesta on
jäänyt rikas perintö, puisissa arkkitehtisissä muistomerkeissä,
maisemissa, paikallisetn väestön omaperäisissä kulttuuriperinteissä.
Tämä historiallisesti muodostunut luonnollis-taloudellinen ja
historialliskulttuurisen kompleksi ovat itse Luonto ja Historia ennakoineet,
että järjestää tällä alueella kansallinen
noosfäärinen luonnonpuisto.
Kansallinen noosfäärinen "Vodlozerski" puisto yhdistää
itsessään erilaiset luonnonsuojelumuodot, ja samalla alueen järkiperäisen
taloudellisen käytön huomioiden kaikki paikalliset luonnon tekijät,
säilyttääkseen ainutlaatuiset aarniometsät ja muut luonnonkohteet,
jotta nostaa paikallisen väestön elintasoa, hyvinvointia.
2. Vodlozerin puiston alueen fyysillinen-maantieteellinen
luonnekuva
Vodlajärven puiston alueen fyysis-maantieteelliset ominaisuudet suunniteltava
kansallinen noosfäärinen "Vodlojärven" puisto sijaitsee
kahdella hallinnollisella alueella Karjalan Tasavallan Puudosin piirin ja
Arkangelin läänin Onezskin piirin mailla (ks. kaavaa) Fyysillis-maantieteellisessä
suhteessa puiston alue kuuluu Karjalan keskitaigan baltianmaan luontoon,
kumpuisine vuorijonoineen maanpinnalla ja monilukuisine järvineen,
jotka muodostuivat jäävuoren ansiosta. Vodlajärven vesistä
on osa Äänisjärven vesistöä ja se sijaitsee sen
kaakkois-osassa. Järvi sijaitsee +136 metriä merenpinnan tasosta,
sen pinta-ala on yli 334 km2, keskisyvyys 3,1 m, suurin syvyys 16,3 m, yleinen
veden voluumitilavuus on 1 km2. Kehittynyt Vodlajärven vesistö
sijaitsee pääosilta pohjoiseen ja sijaitsee Arkangelin läänin
länsiosassa. Vodlajärven vesistön perustan muodostaa Ileksajoki
sivujokineen: Tumela, Niznjaja Ohtoma, Tshusreka ja muut. Vodlajoen vesistön
alue käsittää 5280 km2, niistä Ileksajoen vesistön
osa käsittää 3950 km2, paitsi tätä Vodlajärveen
laskee vielä yli 30 pientä jokea ja puroa, joiden osalle lankeaa
vesistön muu alue.
Ileksa ja muut joet, jotka laskevat Vodlajärveen, on paljon läpivirtaavia
järviä, joissa on paljon kalaa. Suuremmat järvistä ovat
Monasterskoje, Nelmskoje, Luzkoje ja muut.
Vodlajärvellä tapahtuu kaksoivirta (tarkoittanee kahta laskujokea
ks. kartta). Ne ovat joet Suhaja, Vodla ja Voma, mutta tämä ilmiö
on harva ja on yhteydessä järven haudan vinouteen, sillä
vesistön pohjoisosa nousee ja eteläinen laskee. Vodlajärvestä
saa alun Äänisjärven suurin tulovirtausjoki - Vodla.
Vodlajärven vesistön suurin osa sijaitsee jäävuoren
jättämän tasangon alueella korkeuksine +150-200 metriä
meren tason yläpuolella. Pohjoisosassa nämä korkeusmitat
nousevat 250-300 metriin.
Geologisessa suhteessa puiston alue esittää itsestään
Baltian (Itämeren) kristallikilven itäpäätyjä,
jotka koostuvat muinaisista graniiteista ja gneissigraniiteista niin sanotun
Vodlajärven (blokista) laatasta Ileksajoen yläjuoksulla rajoitetusti
ovat (kehittyneet) esiintyneet ylä-apeiskije ja ala-proterotsoinen
elesimenttiset ja desimenttitulivuoren muodostumat. Kristallinen perusta
on melkein joka paikassa katettu kuohkeilla jäävuorikerrostumisilla
ketraäärikaudelta ja vain itäosassa puistoa on ilmennyt peruskivilajien
esiintymiä.
Pohjoisesta Vodlajärven puistoon liittyy "Vetrennyi pojas"-
"Tuulinen vyö" laakio. Itse puiston alueella maapintaa reliefin
muodostaminen liittyy viimeisen myöhäisvaldain jäävuoripeittymän
ja sen sulavesien toimintaan. Jäävuoren akkumulatiivimuotojen
kompleksi on esitetty pääosalta litteällä moreenitasangolla,
joka on laaja Ileksajoen alueella. Drumliinimoreenitasangot ovat kehittyneet
melko suppeasti Monasterskoje-järvestä länteen ja Vodlajärven
länsirannikolla. Tästä järvestä itään
hyvin ilmenee kumpu-moreeniharjutasanko. Alueen jäävuorimuotojen
reliefin kompleksi on laajasti esiintynyt Vodlajärven luoteis- ja itärannikolla,
mutta etelärannikolla on pyöreät harjut. Vesi-jäävuorimuodot
reliefissä täydellisemmin on esitetty länsirannikolla, täällä
on myös esitetty muutkin jäävuorimuodot. Päätekijänä
mikä haittaa Vodlajärven puiston ilmastoon on korkea pohjoislevye
(62-63 astetta), Vienan ja Barentsin merien läheisyys, Atlantin valtameren
vaikutus. Pohjoiskorkeudet antavat vähän auringon lämpöä,
erikoisesti talvisin. Merien läheisyys, erikoisesti Pohjois-Atlantin
pehmentävät ilmaston mannertasaiseksi. Ilmastossa on lyhyt kolea
kesä, pitkä leutotalvi, paljon pilviä ja paljon sateita.
Ilman keskilämpö on +1,6 C, maksimi +36 C, minimi -48 C, kaikkein
lämmin on heinäkuu +16,4 C, kylmin - tammikuu - -11,6 C. Kasvukauden
keskipituusaika on 140-148 päivää, aktiivinen kasvukausi
- 100-110 vuorokautta.
Vodlajärven puiston alueelle on ominaista myöhäinen ja pitkä
kevät, varhainen, pitkä ja lämmin syksy. Kausi ilman pakkasia
kestää noin 95-105 päivää. Lumipeite vakituisesti
kestää 140-180 päivää, lumen paksuus on 45-80 cm,
eräinä vuosina jopa 1 m. Hiekkasekaiset maat jäätyvät
40-50 cm, savisekaiset 50-60 cm. Jäätyvät joet ja järvet
marraskuun puolivälissä, avautuvat joet huhtikuun lopulla. Pienet
ja keskisuuruiset järvet avautuvat jäästä noin 9-12
päivää myöhemmin kuin joet.
Vuotinen keskimääräinen sademäärä on 500-600
mm. Tällainen sademäärä on liikaa, ja haihtuvuus on
vain 300-350 mm. Tästä seikasta tapahtuu puiston alueen soistuminen,
rämettyminen. Puiston alueella maakerroksia tapaa kaksityyppisiä:
suo- ja uutemaa (podsolimaa). Uutemaa muodostuu korkeimmilla paikoilla.
Reliefin alankomuodoissa maaperä muodostuu suotyyppisesti ja muodostaa
turve- ja mutamaaperäkerroksia.
Vodlajärven puiston kasvillisuus etupäässä esiintyy
havumetsinä, joissa enemmistönä on kuusimetstä ja vain
etelälohkoilla, nyt kasvaa lehti- ja sekametsää.
Metsät käsittävät puistosta 50%, siinä luvussa
hakkuut käsittävät vain noin 3% metsien alueista. Suurin
osa puiston metsistä on täyskypsynyttä metsää,
istutettua metsää, joista suurin osa lankeaa kuuselle. Soiden
osuudelle lankeaa noin 38% Vodlajärven puiston alueesta.
Noin 12% puiston alueesta kuuluu järville ja joille. Vodlajärven
puiston luonnon maisemissa on vähän tapahtunutta taloustoimintaa,
siinä luvussa suurin osa puistosta ei ole ollut käytössä
yleensä taloudellisesti. Niinpä Ileksajoen vesistön metsä-
ja suokompleksit eisittäytyvät etsestään sellaista aluetta,
jota käytännöllisesti ei ole koskenut ihmisen käsi.
Näin ollen mainiosti säilyneet Vodlajärven puiston luonnonmaisemat
esittävät kaiken kasvi- ja eläinrikkaudet Keski-Euroopan
neitsyyllisesta taigasta.
Vodlajärven puiston alue on harvaan asuttua seutua. Kokoväestö
asuu Vodlajärven rannoilla. Suurin asutus Kuganavolok-kylä sijaitsee
Vodlajärven eteläpuolessa. Kylässä asuu noin 500 ihmistä.
Kesäaikana Vodlajärven tienoilla käy 5-10000 turistia. Heitä
kiinnostaa Vodlajärven maisemien jylhä kauneus, harva asuttomuus,
käyttäytömyys. Kaikista turismilajeista on nykyään
kehittynyt vain vesiturismi. Mutta huomioiden, että lumi on maassa
160-180 päivää, voi kehittää muitakin talviturismilajeja.
3. Vodlajärven puiston kasvillisuus
ja eläimet
Vodlajärven kansallisen noosfäärisen puiston päälaeus
on metsä. Vodlajärven ja Ileksajoen metsät ovat suuret llajat
alueet, joka on pinta-alaltaan muutaman tuhannen neliökilometrin, se
on aarniotaigaa, jota ei ole koskaan hakattu, ja jossa ei ollut tulipaloja
noin jo 250-300 vuotta. Näissä metsissä on säilynyt
koskemattomuudessa luonnollinen kasvillisuus ja villit eläimet. Niissä
ihminen ei ole rikkonut itsekhittymis- ja säilymisprosesseja. Tämä
on turvannut metsien kasvun jo monien vuosituhansien aikana, kuluttamatta
maaperän voimaa ja rikkomatta ekologista tasapainoa luonnossa, sopeutuen
täydelliseen harmoniaan ympäristön kanssa.
Vodlajärven puiston neitsyyllinen metsä-soinen alue on eräös
suurimmista Euroopan Pohjolassa, mutta pinta-alaltaan, ehkä on suurempi
kuin kaikki yhdessä Euroopan perusmetsien alueen (keski- ja etelätaiga
aluevyöhykkeillä).
Tämän puiston yhtenäinen arvokkuus on siinä, että
se sisältää itsessään suuren alueen - Ileksa keskikokoisen
joen ympärillä metsäiset ja soiset biogeneesit vesistöjen
mitassa on yhdistetty yhtenäisyyteen veden virralla ikään
kuin veren virralla elimistössä. Me säilytämme täällä
ei erilliset yksityiset ainutlaatuiset biogeneesit, mutta heidän laajan
yhtenäisen ekosysteemin. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia
ei vain biogeneesien itsesäätelyn lakiominaisuuden, mutta myös
yhteistoiminnan niiden kesken, kun luonnossa tapahtuu aineiden ja energian
siirto, kunyhdistyvät yhtenöiseen systeemiin niiden hydrologiset
ja maakemiset prosessit.
Paitsi perinteellisiä eri-ikäisiä metsiä Ileksajoen
tienoilla, Vodlajärven puistoon kuuluvat myös metsäiset Vodlajärven
ympärillä, missä talonpoikaisto monta vuosisataa käytti
metsää tarpeisiinsa. Siellä monta vuosisataa ihminen kaatoi
tarvittavaa metsää rakennustarpeisin, polttopuuksi ja muuhun.
20. vuosisadan alussa täällä jossain määrin rajoitetussa
mitassa kaadettiin valittuja korkeita mäntyjä. Tämä
kaikki vei siihen, että täällä on kolmeen ikäluokkaan
kuuluvia metsiä, ylikypsynyt metsä (ikä 210-230 vuotta) -
männyt ja kuuset, keski-ikimetsät - 60-100 vuotta, yleensä
kuusimetsä, harvemmin petäjä ja kovin tiheä 30-50 vuotinen
metsä, kun loppuvat metsänkaadot, sillä kylät autioituivat.
Jos Ileksajoen neitsytmetsät pitäisi olla aivan koskemattomia,
niin metsissä Vodlajärven ympärillä pitäisi suorittaa
harvennushakkuita ylikypsyneille hongille ja kuusille, suorittaa väliköytöhakkuita
niissä metsissä, mitkä eivät ole vielä kypsyneet
ja kapeametsähakkuut kypsyneissä samanikäisissä metsissä.
Metsien tyypit-pääjaksot
Vodlajärven puiston alueen metsätyyppiloginen alueittamisen perusteella
nämä metsät kuuluvat sfagnee-vihreämahtaviin keski-taigan
kuusi- ja mäntymetsiin, jotka kasvavat pohjois- ja keskitaigan metsien
rajalla.
Vodlajärven puiston metsäkasvillisuus on tyypillistä keskitaigalle.
Metsien peitämä yleinen alue käsittää noin 300000
hehtaaria ja metsävarat käsittävät 42,9 milj. m3.
Puiston metsävarat kooostuvat käytännöllisesti kaikista
metsätyypeistä (lajeista), jotka kasvavat keskitaigan alueella.
Kaikkein luonteisimmat ovat seuraavat metsätyypit: jäkälä,
vihreänmahtava, pitkätehokas, heinä-soinen ja sfagna.
Pohjoiseen mäntymetsät ovat yleisemmät kuin kuusi. Tämä
puiston osa on enemmän suoperäisempää. Mäntymetsissä
enemmistönä kasvavat vihreänmahtavat ja jäkälätyyppiset
metsät III-IV-boniteetti hyvyysaste, jossa puuta kasvaa 160-250 m3
hehtaarilla. Vodlajärven vesistön pohjoisosan pääpiirteissä
kasvaa sfagna-männikköä. Vain täällä Karjalassa
laajasti voi tavata siperian lehtikuusen. Eteläosassa kuusimetsä
on enemmistönä kuin mäntymnetsä. Maisemissa etupäässä
kasvavat sfagna kuusiset, pitkätehokkaat ja pensas-heinäkköiset
suostuneet metsät III-IV (harvoin II) -- Boniteetti, puutavaraaa 150-200
m3/ha.
Vodlajärven flora piirissä luonnollisesti kasvavat tällaiset
itäkasvit kuin siperian lehtikuusi, siperian ruhtinas, vaapukkahumalikko,
päärynälehtimuotoinen paju, siperian kolmiharja, korkea kuusama,
lääkitsevä krovohljopka-verivampyyri?, samaran poimulehti.
Täällä kulkee raja, missä kasvavat siperian lehtikuusi,
pienilehtinen lehmus=metsälehmus, tavallinen snyt, tuuheaoksainen,
mies alvejuuri ja eräät muut. Kausi ja hinkametsissä tavallisesti
kasvaa 60-70 korkeimpaa kasvilajia ja 8-10 lajia sammalia ja jäkälää.
Paikalliset metsät ovat kovin rikkaita marjoista, sienistä ja
lääkekasveista. Tämä antaa mahdollisuuden osassa puiston
alueesta järjestää niiden säännön mukainen
keruu ja jalostaminen.
Suot ovat oleelinen osa Vodlajärven puiston maisemiaa. Soistuminen
täällä käsittää yli 40%, mikä on hiukan
korkeampi kuin yleensä Karjalassa (35%). Soiden yleinen pinta-ala ylittää
230 000 ha. Ileksa-Vodlajärven vesistön alueella erottuu neljä
suo-piiriä (aluetta).
1. Ileksan yläjuoksulla sijaitsevat äänispetshora-aapa -tyyppiset
suot, soistumisaste on 35-40%
2. Ileksan vesistön keskiosassa sijaitsevat kassandro-moroska-sfangovyje
petshorsko-onezkije suot, soistuminen 50-70%.
3. Ileksajoen vesistön alajuoksulla sijaitsevat oligotrofonyje suoto,
soistuminen täällä on 20-30%.
Soistumisen erot Vodlajärven-ileksajoen alueella (10% etelässä
-70% pohjoisessa) ovat seurauksena erikoisista ympäristötekijöistä
ja luonnondynamimikasta. Erikoisuudet alueen soistumisessa heijastavat sen,
että Euroopan luoteisalueella voivat olla eroavat ja tyypilliset monitapaiset
luonnon maisemat. Puiston soiden erikoinen ekologinen merkitys on siinä,
että siellä ei tapahdu minkäänlaista ihmisen taloudellista
toimintaa. Valtaosa soista ovat täällä tyypillisiä luoteisosan
soille, samalla täällä ei kulje koillinen raja tämän
soiden tyypeille, joilla on tärkeä ominaisuus -edustavuus. Tässä
suhteessa näillä soilla kuin tieteen kohteilla, on yleisvaltakunnallinen
merkitys.
Valtavat metsä-suoalueen Vodlajärven puistossa täyttävät
tärkeää tehtävää pitävät pysyvää
ekologista tasapainoa koko alueella. Muodostunut täällä toiminnallinen
yhteys monien vuosituhansien aikana ovat muinaisomaisessa muodossa. Luonnollisten
prosessien tutkiminen ja niiden kulku tulevat olemaan puiston eräänä
päätehtävänä.
Paitsi tätä Vodlajärven puiston soilla on valtava rekraatio-
ja resurssimerkitys, missä luonnollisesti kasvaa arvokkaita marjalajeja
ja lääkekasveja.
Eläimistö
Vodlajärven puisto kuuluu Venäjän Euroopan osan taigavyöhykkeeseen.
Kansallispuiston metsissä tapaa 50 eri eläinlajia. Villieläimistä
koko alueella voi tavata: ruskea karhu, susi, kettu, ilves, näätä,
minkki, ahma, mäyrä ym. Kavioeläimistä voi tavata villi
pohjoispeuran. Vesieläimistä ovat tavallisia saukkoja piisami.
Linnut, jotka täällä pesivät, ovat suurimmalta osaltaan
muuttolintuja. Tavataan niitä täällä alueella yli 200
lajia. Metsissä vakituisestielävät teeri, metso, peltokana.
Järvillä on paljon vesilintuja.
Mutta eläinmaailman suhteessa kaikkein mielenkiintoisin on Vodlajärven
puiston pohjoisosa - Ileksajoen tienoot. Täällä suurella
alueella (n. 5000 km2), missä nykyään vakituisesti ei asu
yksikään ihminen, missä satoina vuosina ei ollut metsäpaloja
ja huomattavaa ihmisen tunkeutumista luontoon. Täällä koskemattomuudessa
säilyi näissä neitsytkorvissa suuret petolinnut, jotka ovat
melkein kokonaan kadonneet ihmisen käyttämissä taigamaisemissa
ja metsäeläinlajit syntyvät täällä luonnollisissa
olosuhteissa.
Ileksajoen vesistöalueella sijaitsee eräs suurimmista Pohjois-Euroopassa
petolintujen ryhmittymä, jotka on viety SNTLiiton punaiseen kirjaan
sekä muiden Euroopan maiden myös. Täällä asustaa
merikotka-valkohäntä (n. 30 paria), skopa, n. 20-25 paria, kotka-kokko
(n. 7 paria) ja muita. Mitä koskee merikotkaa - valkohäntää
- erästä suurempaa meidän petolintua, joka on myös viety
Punaiseen kirjaan Kansainvälisessä luonnonsuojeluliitossa, niitä
voi vertailla, niin pä Neuvosto-Karjalassa niitä pesiytyy kaikkiaan
16-18 paria - Vienanmeren ja Laatokan tienoilla. Vodlajärven ryhmittymä
(25-30 pesäparia) on melkein kaksi kertaa suurempi kuin Karjalan merikotkien
- valkohäntien määrä.
Soilla ja metsissä voi tavata tavallisesti Ileksan harmaan kurjen,
huuhkajan, partapöllön, valkean napaseutupöllön ja haukan,
jotka on viety NL:n,.VSFNTasavallan ja KSNTasvallan Punaisiin kirjoihin.
Tiheästi pesiytyy joki- ja narskusorsia, teerilintuja.
Ileksa-vesistön alueen joet ja järvet laskevat kuuluviin vesisuomaihin,
joilla on kansainvälinen merkitys. LIntujen muuttovaelluksien aikana
täällä kasaantuvat suurissa määrin levolle ja ruokinnalle
erilaiset vesi- ja suolinnut: joutsenet, hanhet, sorsat, kuikat, kahlaajat,
lokkilinnut. Vaellusten aikana on merkitty kirjaan pieni joutsen (tundrajoutsen),
joiku-joutsen, vaaleaposkinen hanhi, joka on myös viety SNTLiiton,
VSFNTassavallan ja KASNTasavallan Punaisiin kirjoihin.
Tavallinen tuulihaukka, samaten derbnik on viety myös KASNTasavallan
Punaiseen kirjaan. Niitä tavataan kovin harvoin koko Karjalan alueella,
mutta Vodlajärvellä ja Ileksajoen alueella tavallisesti. Täällä
samaten sijaitsevat kaikkein eteläisimmät Euroopan Pohjolassa
pohjoisvillipeuran oleskelupaikat ja suurimmat talvehtimisalueet (on huomattu
yli sadan pään laumoja). Täällä alueella pesivät
ja hautovat poikasiaan suuret määrät joiku-joutsenet ja hanhet.
Ileksajoen alueen metsä- ja suoluonnonsuhteet antavat mahdollisuuden
asua suurissa ryhmissä metsolinnuille, joille on paljon erilaisia ruokamarjoja
näillä valtavilla alueilla. Mutta jo niillä alueilla, missä
metsiä on runsaasti hakattu, siellä lintujen tiheys on 3-5 kertaa
pienempi, kuin Ileksajovesistön alueella. Siellä asuus suurin
osa metsoista koko laajalla Onezski-Puudosin piireistä, missä
asukkaita syys-elokuussa on eniten 6-8 ihmistä/km2.
Näin ollen Vodlajärven puiston alue on eläisuhteessa ainutlaatuinen
alue, missä vakituisesti asustavat ja monistuvat monet taigafaunan
lintu- ja eläinedustajat. Muissa paikoissa, missä tapahtuu nopea
ihmisen taloustoiminta, tällainen ilmiä kokonaisuudessaan poistuu
kaikkialla luonnosta.,
Yli 10% Vodlajärven luonnonpuistoalueesta on järviä, jossa
on suolaton juokseva niin sanottu makeavesi. Paljon suurehkoja järviä
on Ileksajoen vesistöalueella: Monasterskoja, Kaljatshinskoja, Luszkoje,
Nelmskoja ym. Vodlajärvi on eräs suuremmista Karjalan järvistä,
jonka pinta-ala on yli 334 km2 ja suurin syvyys 16,3 m.
Vodlajärven luonnonpuiston jokien ja vesien ihtifauna (kalakanta) on
kovin rikas ja monilukuinen. Täällä tavataan noin 20 erilaista
kalalajia. Kaikkein mielenkiintoisin tässä suhteessa on tise Vodlajärvi,
joka on pyydyskalastaan kaikkein rikkain Karjalan tasavallassa. Ammattikalastusmerkitys
täällä on seuraavilla kalalajeilla: kuha, lahna, muikku,
ahven, hauki, särki, siikä, järvikuore,.sinets, säyne,
matikka, peljad ja muut. Eniten täällä pyydystetään
lihovaa kuhaa, paremmat kuhan ruokinta ja apajapaikat ovat Ileksajoen laskujuoksutuksessa
- lähellä Kolgostrov-saarta, Kanzanavolok-saarta, Pelgostrov-saarta,
Kuzostrov-saarta.
Järvessä asustaa kaksi lahnalajia: järvi- ja järvijokilahna.
Sen kutupaikat ovat - Ileksajoki, Kelkozero-järvi ja Kolontozero-jäörvi.
Viimeisten 10 vuoden aikana vuosisaalis Vodlajärvellä oli 270-300
tonnia kalaa vuodessa, niistä 22,5 % käsitti kuuhaa 25,2 % lahnaa.
Erikoismerkityksen Vodlajärven luonnonpuistosta omaa Vama-joki, joka
virtaa Vodlajärvestä. Tässä Vama-joesa ovat pääkutupaikat
Vodlajärven lohella ja koko Vodlajoen kalaparvien kohtalo riippuu siitä,
miten me suojelemme ja vartioimme Vama-jokea. Vodlajärven kansallinen
luonnonpuisto voi täydellisesti ratkaista tämän tehtävän.
4. Vodlajärven kulttuurihistoriallinen
perintö
Vodlajärvi... Sininen, hiukan aaltoilevat järven ulappa, tiheiden
kuusimetsien hämäryys, saaret, jotka karjuina nousevat paikalla
seisovista järvien vesistä, puiset tsasounat, vanhanaikaiset talonpoikaisrakennukset,
muinaisaikainen Ilinskin hautausmaa - sijaitsevat Vodlajärven kaukaisilla
saarilla, peittäytyivät metsien keskellä. Tämä
tyhjä alueen kamara, ei muistuta museota, vaan varmemmin vainajan hautaa.
Se on suuremmoinen muistomerkki takaisin palaamattomalle muinaisuudelle.
Täällä on vielä luontoa, jota ei ole koskenut nykyinen
sivilisaatio. Täältä vielä löytyy muinaiskulttuurin
mahtava rajonnut kerrostuma. TÄmän alueen muinaisasustamisen historia
saa juurensa mesoliittiselta ajalta. Äänisen ja Vodlajärven
itärannat oli silloin asustettu heimoilla, jotka kun arvellaan, tulivat
Uralin ja Ylä-Volgan suunnalta. Myöhemmin heihin liittyivät
heimot, jotka vaelsivat Volgan ja Oka-jokien väliseltä alueelta.
Tämän alueen ensimmäisten asukkaiden etninen kokoonpano ei
vielä ole varmasti selville saatu. On varmasti tiedossa vain se, että
jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella täällä
asuivat suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluvat heimoryhmät
- lappalaiset ja tshud. Heidän jälkiä löytyy toponimikasta-paikannimistä
ja muinaistaruista.
Arkeologisilla kartoilla Pohjois-Euroopassa Vodlajärven alue oli merkitty
"valkealla läiskällä". Mutta kun viime vuosilla
on alettu tutkia tätä aluetta, on saatu monta mielenkiintoista
löytöä. Vain Vodlajärven tienoilta on löydetty
yli 50 muinaisasuinpaikkaa, jotka kuuluvat mesoliitti- ja keskiajan aikakaudelle.
Muistomerkit ovat säilyneet paremmin, kuin muissa Karjalan piireissä
ja luonto on säilynyt täydessä muinaisuudessaan.
Tämän omalaatuisen ekologisen komeron merkitystä on vaikea
täydellisesti arvostaa. Neoliitin ja eneoliitin aikakauden asuinpaikat
sijaitsevat kahden kulttuurin: Karjalan ja Kargopolin rajojen välillä,
joilla on suuri merkitys tämän piirin heimojen kultturikontaktien
tutkimisella pitkällä historiallisella ajanjaksolla. Vodlajärvi
laajoine jokiverkostoineen antaa mahdollisuuden seurata Pohjois-Euroopan
muinaiskansojen kauppa- ja muut yhteydet.
Keskiajan vuosisadoilla Vodlajärven ja Ileksajoen kautta kulki tärkeä
kauppaväylä suuresta Novgorodista Zavolotshjeen - pohjoiseen
suurille joille ja Vienanmerelle. Ensimmäiset venäläiset
aseistetut löytöretkeiläosastot tulivat näille seuduille
- rikkaaseen Puudosin maahan vielä XI-XII vuosisadalla. Siitä
ajasta Vodlajärvestä on tullut suuri purkamis- ja lastauspaikka
matkalla Novgorodista Vienanmerelle.
On merkillistä se, että kun novgorodilaiset ottivat käyttöön
nämä maat, Vodlajärvellä vielä kauan säilyivät
paikalliset valtiansuomalaiset heimot. Tämän tuloksena syntyi
ainutlaatuinen tilanne - rinnakkain asuivat ja kehittyivät yhdellä
alueella kaksi kulttuuria: baltiansuomalainen ja venäläinen. Toinen
toisensa täyttäminen ja rikastuttaminen on näissä oloissa
ehdotonta, baltiansuomalainen väestö hyväksyi korkeammalle
kehittyneen novgorodilaisen maanviljelysysteemin ja venäläinen
väestö oppi kalastamaan ja metsästämään. Tämä
pohjolan olosuhteisiin kehitetty maanviljely teki tuloksena sen, että
Vodlajärven maat oli nopeasti otetu maatalouskäyttöön.
Samalla Vodlajärven maat oli jo XV-XV vuosisadaksi jäivät
jossain määrissä eristetyiksi, sillä löytyivät
paremmat ja helpommat väylät Vienanmenrelle. Tämä eristyneisyys
auttoi, että tällä alueella kehittyi ja kauan säilyivät
aineellisen ja henkisen kulttuurin paikalliset erikoisuudet. Tämän
alueen paikallisilla venäläisillä oli vielä säilyneet
kielessä novgorodilaisten murteiden muinaiset luonteenomaiset erikoisuudet
ja samalla paikallisella baltiansuomalaisella väestöllä murresanastoa,
joka on sukulaista karjalan ja vepsän kielille. Hyvin esiintyy paikallinen
topomika, jossa löytyy satoja maantietellisiä nimiä, jotka
heijastavat Vodlajärven historia, luonnon ja elinolojen erikoisuuksia.
XV vuosisadalla saivat omat piirteensä Obonezin alueen suuremmat kalmismaat,
joiden luettelossa mainitaan Ilinskin ja Predtetshenski hautausmaat Vodlajärvellä.
Meidän päiviin saakka on säilynyt vain Ilinskin kalmisto.
Sijaitsee se pienellä saarella, niin että näkyy melkein Vodlajärven
joka rannalta.
Ilinskin hautausmaata koristaa Ilja Prorokin puinen kirkko, joka oli rakennettu
XVII sadalla. Ennen siinä sijaitsi telttakattoinen kirkko. Ilja Prorokin
kirkon pystyttivät paikalliset kirvesmiehet varoilla, jotka keräsivät
seurakuntalaiset. Mielenkiintoista on katsoa, miten on päällystetty
kirkon päähuoneen katto. Se on kuution muotoinen, joka nousee
kammioon ja sitten siirtyy tapuliin. Kulmilla on myös neljä pientä
tornitapulia. ON säilynyt myös mielenkiintoinen XVII vuosisadan
komenikroonirivinen ikonostaasi pohjoiskirjaimin koristetu. (Nyt sitä
säilytetään kuvataidemuseossa (Kizhi?)). On myös "Taivas"
-niminen ikoni. Tekijän nimellä kuitattu ikoni Iljan tulinen ylösnouseminen
XVII vuosisadalta on tunnustettu pohjoismaalaustaiteen mestariteokseksi.
Itse Iljinskin kirkko on viety muistomerkkien luetteloon, jolla on yleisvaltakunnallinen
arkkitehtinen merkitys.
Ilinskin kirkkoa ympäröivällä puisella aidalla on harvinainen
merkitys. Veistetty seinä on vahvistettu sisältä kolmikulmaisilla
arkuilla - puisilla salvoksilla ja katetu kaksipuoleisella satulakatolla.
Seinän korkeus nyt ei ole suuri, mutta vaikuttava portti ja katon valtavat
riipukset tekevät vaikutuksen muinaisesta linnoituksesta. Melkein kaikki
pohjoiset luostarit ja hautausmaat olivat ennenvanhoin tällaisten aitausten
sisällä. Nimenomaan tämä muistomerkki antoi mahdollisuuden
rakentaa uudestaan maailman kuuluisalle Kizin hautausmaalle menetetyn aitauksen.
On mielenkiintoinen aitauksen reikä-detali-osa, joka on tehty portin
molemmille puolille. Näissä aukoissa oli rakennettu myyntikojut,
joissa kauppiaat myivät talonpojille juhlina ja markkinapäivinä.
Iljinskin kalmisto on eräs runollisin Karjalan muistomerkki. Vaikka
sillä on oma arkkitehtinen ominaisuus, helppo on huomata se samankalaisuus
Kiziin: siinä miten on asetettu saarelle järviveden ympäröimänä
tämä juhlallinen arkkitehtinen kokonaisuus, tulee vaikutus laajuudesta
ja avaruudesta. Vodlajärvellä on jotain hiukan surullista. Täällä
on hiljaisuus, autiomaisuus, ja ilmestyvät taivaan taustalla komeat
kirkkotapulit tekevät suuren vaikutuksen omalla äkkimäisellä
koreudellaan tässä korpiseudussa.
On muinaistaru siitä, että Ilinskin hautausmaa pystytettiin siihen,
missä paikalliset heimot suorittivat omia pakanallisia uhritoimituksiaan,
kunnes tänne eivät tulleet novgorodilaiset. Tämän evakkopaikat
epätavallinen ulkomuoto antaa esityksen siitä, että muinaisuus
on pyhää. Kansan puiset arkkitehtiset huomattavat muistomerkit:
kirkot, tsasounat, vanhat talot, varastot, rikeet ovat säilyneet saarilla
ja Vodlajärven rantamilla. Ilinskin kalmistosta 10 km säteellä
tyhjissä autioituneissa kylissä: Matkalahta, Goljanitsy, Bostilovao,
Kostin Dvor, Kalakunda, Koskosalma, Kevasalma ja saareilla Vygostrov, Ohtom
Konzanavolok ja muilla seisovat vielä tänään puoleksi
lahonneet ainutlaatuiset XVIII-XX vuosisadan alun rakennukset. Ilem-saarella
vielä voi arvata "Tshud"-linnoituksen jäännökset
- XII vuosisadalta. Säilynyt kylien rantasuunnittelu sallii ennakoida,
että ne olivat perinteellisiä tälle Karjalan alueelle.
5. Vodlajärven suunnitelma (projekti)
Tuleva Vodlajärven kansallinen noosfäärinen luonnonpuisto
on ainutlaatuinen luonnollishistoriallinen tämän tyypin reservaatti-luonnonsuojelualue,
jota kai ei löydy SNTLiitosta eikä Euroopasta. Sen alueella samanaikaisesti
tulee tapahtumaan suojelu ja monitoringi ainutlaatuisille, harvoille ja
tyypillisille luonnonyhdistelmille, arkeologisten, historiallisten, hengellisten
ja etnografisten kohteiden varjelu ja samassa rekraatio - ja talousvyöhykkeiden
haittoja tuottamaton järkiperäinen käyttö, jossa käytetään
paikallisia resursseja. Pohjois-Venäjän historiallista ja kulttuuriperintöä
tullaan herkästi vaalimaan, että mainostaa luonnonsuojelu- ja
ekologisia tietoja ja samalla kasvattaa rakkautta kotimaan puoleen sekä
kasvattaa herkkää ihmisten käytöntöä, suhdetta
luontoon.
Suunniteltavan puistoon rajat päämitoiltaan sattuvat yhteen kuin
on Ileksi-Vodlajärven vesistösysteemin alue ja se kulkee viimeksi
tehtyä metsäkartoitus-kvartaaliverkostoa noudattaen. Paitsi tätä
rajojen sisälle kuuluu suurehko välivyöhyke Vodlajärven
rantamilta etelään ja itään tämän vesistön
ulkopuolellekin. Tämän puiston rajojen paras optimaalinen perusteltu
pinta-ala on noin 608000 ha. Mutta eteläosan rajat voivat olla vielä
kerran tarkistettu, kun nyt suoritetaan lisätutkimustöitä.
Vodlajärven noosfäärisen kansallisen puiston alueen toiminnalliseksi
perusteeksi on otettu yleishyväksytty kaava. Mutta huomioiden tämän
ainutlaatuisen puiston, sen mitat ja samaten tehtävät, jotka tulevat
kuulumaan tulevalle suunniteltavalle puistolle, sen pinta-alaan voi tehdä
muutoksia.
Kuten on jo sanottu tämän kansallisen noosfäärisen puiston
tehtäväksi tulee ei vain harvinaisten Vodlajärven luonnonhistoriallisen
yhtenäisyyden säilyttäminen, mutta myös samalla järjestää
jätteetöntä taloustoimintaa, jonka perustana on noorfääriset
periaatteet, käyttäen hyväksi nykytieteen saavutukset, samaten
nykyteknologia ja käyttää hyväkseen paikallisen väestön
rikasta kokemusta luonnonkäyttöisessä järkevässä
asiassa. Näin ollen voi ehdottaa seuraavaa alueen toimintakaavalle
Vodlajärven puiston alueelle.
1. A-vyöhyke - käyttämätön ja ilman väestöä
- Ileksajoen alue (paitsi joen laskuosa, missä taphatuu ammattikalastusta)
- tämä alue tulee kuulumaan rauhoitusvyöhykkeeseen. Vyöhykkeen
"A" strateginen käyttö, että säilyttää
Ileksajoen vesistöalueen, joka kuuluu keskitaigaan, ainutlaatuisena
luonnollisena yhtenäisyytenä. Tämä vyöhyke samanaikaisesti
toimii biosfäärisenä reservaattina, että suorittaa tietellisiä
tutkimuksia, koota ekologisia tietoja pankkiin ja alueen vyöhykkeen
monitorinkia. Tämän vyöhykkeen suojelusäännöt
vastaavat valtiollisia luonnonrauhoituspuiston sääntöjä
ja sen yhteinen pinta-ala on 434200 ha. 71,4% koko puiston alueesta, niistä
vain 75200 ha kuuluu KASNTasavallan alueeseen. Muut 83% A-vyöhykkeen
pinta-aluesta sijaitsevat Onezskin piirissä ja ne kuuluvat Arkangelin
lääniin.
2. B-vyöhyke. Siihen kuuluvat Vodlajärven tienoot - Pohjois-Venäjän
vanha kulttuurialue, missä ovat säilyneet ainutlaatuiset, harvat
ja kiintoisat luonnon ja luonnonhistorialliset maisemat, muinaisvenäläisen
puuarkkitehtuurin muistomerkit, vanhat asutukset ja samaten paikallisväestön
omaperäiset kultturiperinteet. Vodlajärven rantamilla sijaitsevat
ainutlaatuiset heomorfologiset, maantieteelliset ja kasvilliset kohteet,
joilla on valtiollinen luonnon muistomerkkiarvo.
B-vyöhykkeeseen käyttöstrategiaksi tulee kehittää
perinteellistä paikalliselle väestölle toimintaa, sillä
heillä on vuosisatainen kokemus näissä asioissa, maatalous,
ammattimetsästys ja -kalastus, marjojen, sienien, lääkekasvien
keruu, tulevaisuudessa niiden jalostaminen, kansan käsityöammatit
jne. Täällä voi käyttää paikallisia metsävaroja
(harvennushakkuita, pimintahakkuita, puun syvä jalostaminen ym, jonka
perustana on nykyaikainen ekologinen ja raaka-aineita säästävä
teknologia.
Eräänä B-vyöhykkeen tärkeänä tehtävänä
tulee olemaan eripuolinen toiminta, jotta elvyttää paikallisen
väestön kulttuuri- ja henkiset perinteet ja samaten luonnon, arkeologisten
ja historiallisten kohteiden suojelu. Täällä saavat kehitystä
kotiseutututkimusturismi ja muut lepomuodot.
Tämän alueen käyttösäännöt tulevat vaihtelemaan
riippuen eri osista. Luonnonpuistosuojelusäännöt tulevat
olemaan ehdottomia ainutlaatuisilla luonnonmuistomerkeilläö, jotka
on merkattu Vodlajärven piirissä.
Rauhoitusalueen säännöt tulevat olemaan Vodlajärven
maisemallisen rauhoitusalueen osassa, joka kuuluu auunniteltavan puiston
alueeseen. B-vyöhykkeen pinta-ala optimaali rajoissa (perinteellinen
luonnonkäyttöalue) käsittää 99,800 ha tai 16,4
% yhteisestä puiston pinta-alasta.
3. C-vyöhyke. Tähän alueeseen kuuluvat puiston etelä-
ja kaakkoisosat. Täällä suurissa määrin ovat tapahtuneet
teollisuushakkuut ja nyt tarvitaan metsänpystytys- ja rekultivaatio
(maanparannus) töitä. Tätä vyöhykettä voi
nimittää metsätalouskäyttövyöhykkeeksi, missä
metsien hakkuu sallitaan vain siinä määrin, ettei tulisi
vahinkoa tyypillisille taigamaisemille, niissä vyöhykelohkoissa
missä tämä on vielä säilynyt. Mutta täällä
on tärkeää se, että tämä alue tulee olemaan
koelaueena, että millaisilla toimintamuodoilla voi pystytää
uudestaan metsämaisemat ja uudistaa alkuperäiset metsäbiotsenosit.
Vyöhyke C tulee samanaikaisesti täyttämään puiston
alueen puskuriroolia. C-vyöhykkeen optimaali pinta-ala tutkimusten
perusteella on noin 74000 ha tai 12,2% puiston pinta-alsta.
Suunniteltavan projektin mukaan kansallisen noosfäärisen puiston
talous- ja sosiaalikultturisena keskuksena tulee olemaan jo muinaisista
ajoista asuttu sen alueen osa - itse Volozero.
Vyöhykekaavassa tämä alue on viety "V"-vyöhykkeeseen.
"V"-vyöhykkeen konseptin mukaan taloudellisen ja sosiaalikulttuurisen
elämän elvyttäminen täällä puiston vyöhykkeellä
tulee tapahtumaan sillä perusteella, että luontoa käytetään
ekologisesti vain pienissä mitoissa ja määrin (säästäväisesti),
käyttäen nykyaikaista teknologiaa ja paikallisväestön
monivuotista kultturiperinteitä.
Vodlajärven puiston ekologisen kehittämisen ohjelman perustaksi
on asetettu että muodostaa erikoinen alueellis-taloudellinen virastojen
ja teollisuusalojen välinen yhtymä, joka esiintyy ainoana maankäyttöhyödyntäjänä
(isäntänä) koko puiston talousvyöhykealueella ja vastaa
Vodlajärven taloudellisesta ja sosiaalisestakulttuurisesta kehityksestä.
Vodlozeron talouden erikoisuutena tulee olemaan että orientoidutaan
perinteellisiin kalanpyyntimenetelmiin, kalenteriaikaan jne. Tämän
yhtyessä suunnitellaan perinteellisen kapanpyynti-luonnonsuojelumuseon
perustamista, missä perusluonnonsuojeluyksikkönä tulevat
esiintymään ei vain kalastusvälineet, mutta myös niiden
käyttömetodiikka, joihin myös sisältyy perinteellinen
talouspyyntikulttuuri.
Vodlojärven puiston museoasia tulee suuntautumaan ei niin turisteihin,
kuin paikallisiin asukkaihin, joilla on sukujuuret Vodlozeroon.
Museo-kompleksin perustaksi, joka tulee kuulumaan osaksi alueellis-taloudellisenn
yhtymään, tulee omeaan sekä keskustelulut museokohteet (kuten
KUganavolok, Ilinskin kalmisto niin myös erillään sijoitetut
luonnonmuistomerkit (saaret, eräät metsäsaarekkeet, kala-apajat,
laidunpaikat, jne.) arkeologiset kohteet ja kylät.
Suurenmoinen Vodlozeron virkistyspotentiaali tulee olemaan perustana että
tänne järjestetään kansainvälinen rekraatiointi
ekologinen keskus. Sen tehtävänä tulee olemaan asiakkaiden
tutustuttaminen Vodlozeron luonnon ja kultturihistoriallisiin nähtävyyksiin,
neitsytkorpimetsien elämään, luonnonkäyttö teknologisen
kulttuurin saavutuksiin tässä noosfäärisessä puistossa.
Erikoista huomitoa Vodlajärven puiston toiminnassa tullaan kiinnittämään
jotta järjestää työpaikkoja luovalle sivistyneitölle
ja oppineille. Muun muassa suunnitellaan, että eräs kylä
pohjoissaarilla pystytetään ja siellä järjestetään
arkkitehtinen luonnonmaisemakeskus. Täällä nuoret ihmiset
tulevat käymään prkatiikalla, järjestämään
kesäleirejä, ja tutustumaan luonnon ja taiteen yhdistämiseen.
Koko Vodlajärven puiston alue ja erikoisesti (rauhoitusvyöhykkeet)
luonnonpuistot tullaan käyttämään kokeilukenttänä
kansainvälistä ja omaa tieteellistä turismia varten. Tämä
uusi maassamme rekreaatio-tieteellinen toiminta saa laajaa kehitystä
Vodlajärven puistossa.
Vodlajärven noosfäärisen puiston omalaatuisena aivokeskuksena
tulee olemaan mahtava laskentakeskus, missä tullaan säilyttämään
ja rekisteröimään (objektiivisia, todellisia tietoja luonnon
tilanteesta ja muista puiston resursseista, niiden käyttövauhidsta;
millainen on ekologinen, taloudellinen ja demokrafinen tilanne tällä
alueella. Noosfäärin puiston laskentakeskus käsittää
itseensä monitoringin automatisoidun systeemin, hallinnon, kansantaloussuunnittelun
parhaimman ennusteen ja kokeilu. Laskentakeskuksen systeemin toiminta hallinnassa
ja monitoringiss tulee päätekijäksi, kun hyväksytään
hallitusvirkailijoiden ratkaisuja, tehdä niistä tieteellisesti
perusteltuja ja optimaalisia. Tämän ansiosta puistossa ei tule
tapahtumaan johtajiston mielivaltatekoja ja ei-pohdittuja kokeiluja. Vodlajärven
puiston pääluonnonresurssina on metsä, se varojen käyttö
talousvyöhykkeiden "C" ja "V" puitteissa vastaa
noosfäärisen puiston erikoistunut metsätalouslaitos, jonka
yhteydessä toimivat tieteellis-tuotannollinen ja metsänhoitoasemat,
tulee koekentäksi, missä kehitetään periaatteessa uusia
ehtymättömiä metsänkäyttöteknologiaa ja alkuperäisten
metsäbiotsenoosien uudestisyntyminen, jossa tapahtuivat kuumasemahakkuut
ja metsien melioraatio.
Vodlajärven kansallisen noosfäärisen puiston toiminta tulee
rakentumaan koko alueen talouden tiiviin integration perusteella laajassssa
kansainvälisessä yhteistyössä ja yhteisyrityksien muodostamisessa
ja vain tässä nähdään kehityksen menestykselliset
olosuhteet kuin Vodlajärven puistossa niin myös puiston aluetta
ympäröivässä luoteistalousaluella.
6. Historia ja Vodlajärven puiston perustamisen
suunnittelun asianlaita tällä hetkellä (n.1990)
Karjalan itäpiireissä on viime vuosina huomattavimmin enemmän
suoritettu yleisiä metsänhakkuita. Tämän tuloksena nousi
ja kasvoi vaara, että ainutlaatuinen luonnon ja kulttuurihistoriallinen
yhtenäisyys Vodlajärvellä häviää. Paikallisten
neuvostojen ansiosta, oppineiden ja Karjalan Tasavallan hallituksen ansiosta
Vodlajärvellä v. 1988 oli muodostettu maisemallinen luonnonpuisto
"Vodlozerski" yleispinta-alaltaan 86000 ha. Mutta luonnonpuiston
järjestäminen vain tällä pienellä osalla ainutlaatuisella
alueella ei ratkaissut Vodlajärven säilyttämisongelmaa. V.
1988 oli esitetty ajatus, että muodostaa Vodlajärven kansallispuisto
(tekijä Tshervjakov O.V.) ja v. 1989 SNTLiiton Tiedeakatemian Karjalan
haaraosaston BIologian Instituutin aineiston perusteella on perusteltu tarkoituksenmukaisuus
- järjestää koko Vodlajärven Ileksijoen vesistöjen
alueella noosfäärinen puisto, pinta-alaltaan 608000 ha.
Vodlajärven kansallisen noosfäärisen puiston järjestämisajatus
sai huomattavaa kannatusta kansan keskuudessa, paikallisissa neuvostoissa,
samaten yhteiskuntapiireissä ja monien tasavallan oppineiden keskuudessa.
Maamme hallituksen toimeksiannosta 1989 oli muodostettu valtiollinen hallintovälinen
komissio (lautakunta), jotta käsitellä kysymykset, jotka koskivat
Vodlajärven puiston muodostamista. Lautakuntaan kuuluivat arvovaltaiset
asiantuntijat, tunnetut oppineet ja valtion toimihenkilöt.
Hallintovälisen komission käsitettäväksi oli esitetty,
kuin pääperustava-aineisto, jonka esittivät suuren erikoisammattiryhmän
laatima, maamme erilaisiin tietellisiin laitoksiin kuuluva ryhmä, jotka
esittivät "Ennakkosuunnitelman" ja "Vodlozerskin puiston
ekologisen-taloudellisen perustelman". Yli puolivuotisen työn
jälkeen, kun käytiin neuvottelemassa paikallisten neuvostojen
kanssa, työkollektiiveissa ja Karjalan tasavallan Ministerineuvoston
hallinnossa, hallintovälinen lautakunta tuli johtopäätökseen,
että on tarkoituksenmukaista järjestää Vodlajärven
- Ileksajoen vesistöjen alueella kansallinen "Vodlozerski"-puisto.
Nykyään Venäjän hallitus alkoi valmistella päätöstä
kysymyksesä valtiollisen kansallisen "Vodlozerski"-puiston
perustamisesta.
Nykyään VSFNTasavallan valtiokomitean, joka hoitaa ekologisia
ja luonnonkäyttökysymyksiä, tilauksesta ja Venäjän
hallituksen toimeksiannosta, Kostamuksen rauhoitusalue alkoi toteuttaa Vodlajärven
puiston I-vaiheen suunnittelua. Töiden suurin määrä
suunnitellaan tapahtuvan 1991, siinä luvussa projektitöihin tulee
osallistumaan monet SNTLiiton Tiedeakatemian instituutit sekä samaten
eräät maamme erikoistuneet suunnitteluinstituutit. Puiston järjestelykysymyksissä
ja luovissa asioissa voivat laajasti osallistua myös Suomen oppineet
ja erikoistuntija. Vodlajärven noosfäärisen kansallisen puiston
perustaminen on huomattava askel luonnonsuojeluasiassa maapallolla ja sen
asukkaiden elämän kukoistamisessa. Tämän tiedonannon
(esitelmän) kirjoitti Kostamuksen luonnonsuojelupuiston vanhempi tietellinen
työntekijä Oleg Tshervjakov.
(Valitettavasti käännös on vähän suonoa suomea,
sen tekijästä ei ole tietoa. Tekstin Internetiin toimitti -Mpe
30.6.1996).