Marraskuun lopulla laitettiin Karstulassa, Kyyjärvellä ja Saarijärvellä liikkeelle kansalaisadressi Saarijärven reitin puolesta. Muutamassa kuukaudessa adressiin on kertynyt yli 3300 allekirjoitusta. Allekirjoittaneissa on niin nykyisiä kuin entisiä seutukunnan asukkaita. Ihmistä ovat huolestuneita Saarijärven reitin tulevaisuudesta. Kaikilla on arkipäivän kokemuksia vesistön huonosta kunnosta: sinilevää on pitkälle syksyyn, uimisen jälkeen on syytä mennä suihkuun, verkot likaantuvat alta aikayksikön sekä kesämökkien arvo on painumassa pohjamutiin. Uusimpana ilmiönä on havaittu jäälle pursuavat turvekasat. Turvepitoista vettä on pursunut jäälle useassa reitin järvessä. Ilmiölle ei ole toistaiseksi saatu selitystä.

 

Kaikki ranta-alueiden asukkaat ovat havainneet veden turvepitoisuuden mutta tähän saakka mittaustuloksia on ollut vähän. Saarijärven kaupunki on teettänyt mittauksia pohjalietteen kertymisestä. Uusimpien mittaustulosten perusteella Pääjärvessä pohjalietteen kertymisvauhti on  yli 1,5 m / 50 vuodessa. Luonnonmukaisessa järvessä kertymän tuona aikana pitäisi olla noin 2 cm! Lisäksi tuo 1,5 m on vähintään lukema, ei ole aivan selvää missä tuo 50 vuoden raja kulkee. Syvänteissä on liejua Pääjärvessä 5-6 metriä  ja Saarijärvessä 2-3 metriä. Jos mitään muutosta ei tapahdu, seuraavan 50 vuoden aikana Pääjärvi muuttuu turvekentäksi! Mistä tuo turve on lähtöisin? Vapon mielestä ei ainakaan turvetuotantoalueilta, Metsäkeskuksen mukaan ei ainakaan suo-ojista ja Ympäristökeskuksen mielestä turvetta ei ole olemassakaan. Turpeennostajat ovat hakeneet seutukunnalle turpeenkaivuun ympäristölupia vilkkaasti. Jos nykyiset hakemukset toteutuvat, kaivuuala kaksinkertaistuu lähivuosina. Seutukunnan suopinta-alasta on ojitettu valtaosa ja näiden ojien uusiminen tulee lisääntymään merkittävästi samana aikana. Ilman muutosta tulevaisuus saattaa olla entistä turpeisempi.

 

Mitä haittaa suuresta humuspitoisuudesta on? Eloperäisen aineksen hajoaminen kuluttaa happea ja voi siten aiheuttaa syvänteiden muuttumisen hapettomiksi. Hapettomissa olosuhteissa eivät tietenkään kalat ja muut eläimet voi elää sekä toisaalta ravinteet muuttuvat liukoiseen muotoon eli järvi lannoittaa itse itseään. Tästä voi olla seurauksena syvenevä kierre joka voi johtaa järven tuhoutumiseen.  Tilanne on pahin Pääjärvessä jossa veden vaihtuvuus on hitaampaa kuin alempana reitillä.

 

Huolestuminen pitäisi saada kanavoitua myös teoiksi. Mitä yksittäiset tahot voisivat tehdä? Tässä muutamia tehtäviä: 1. Uusien turpeenkaivualueiden avaaminen tulee kieltää, 2. Vanhoille turpeenkaivualueille pitää rakentaa asianmukaiset jätevesijärjestelmät, 3. Turvemaiden ojituksiin pitää rakentaa suodatuspadot tai suodatuskentät, 4. Rantapelloille pitää varata riittävät suoja-alueet ja 5. Lietelannan levittäminen pitää rajata kasvukauteen sekä 6. Valvottaisiin että lupaehtoja noudatetaan. Näillä toimenpiteillä saataisiin sekä ravinne- että kiintoaineskuormitusta alemmaksi. Yksittäisistä toimenpiteistä ei koidu kovin paljon kustannuksia mutta hoitotoimenpiteitä pitää tehdä koko valuma-alueella. Näin ollen kustannuksia kertyy melkoisen paljon. Valtiovallan, kuntien, Vapon sekä muiden kuormittajien pitää osallistua kustannuksiin. Kymijoen vesistöön on tekeillä vesienhoitosuunnitelma, jossa Saarijärven reitin kunnostaminen voitaisiin ottaa hajakuormituksen torjunnan pilottiprojektiksi. Juttua kirjoitettaessa ei ole vielä tietoa mitä vesienhoitosuunnitelma lupaa mutta arvatenkin ei kovin paljon.

 

Usein asioiden merkitys tajutaan vasta kun ne on menetetty. Toivottavasti näin ei käy järvireittimme kohdalla. Saarijärven reitti on ainutlaatuinen osa seutukunnan luontoa ja identiteettiä, jonka vaaliminen pitää olla kaikkien tehtävä.  

 

Riekonkoski, 2009